Karavaani kulkee

Intia – Bangalore, Hampi, Goa

Sellaiset olivat lähtökohdat Intian reissulle, hauska ja unohtumaton kokemus varmasti. Huone saatiin lopulta ja säätäminen loppui, ainakin toistaiseksi. Bangalorea oli matkaoppaissa kuvailtu Intian vauraaksi ja boheemiksi informaatioteknologian keskukseksi. Muutaman päivän aikana kaupunki näyttäytyi kuitenkin varsin samanlaisena intialaisena suurkaupunkina, mihin olimme aikaisemmin tutustuneet. Järjenvastainen liikenne, keuhkoja kuluttava ilmanlaatu, yleinen likaisuus sekä erilaisten hajujen kirjo olivat jatkuvasti läsnä. Matkailijalle Bangalore ei tarjoa paljoakaan näkemistä tai kokemista, mutta toimii erinomaisena siirtymäpaikkana, mistä on hyvät liikenneyhteydet ympäriinsä eteläistä Intiaa. Toki paikallista kulttuuria ja elämänmenoa on aina mielenkiintoista tutkia sivusta ihmetellen. Parhaan kuvan paikallisuudesta saimme, kun vaelsimme tuijoteltavina kaupungin suurimmalla tukkumarkkina-alueella, missä meidän näköisen äijäporukan näkeminen on kaikista ilmeistä ja eleistä päätellen ollut hyvin harvinaista.

Muutaman päivän pyörimisen jälkeen mekin otimme yöjunan Hospetiin, mikä toimii porttikaupunkina Unescon maailmanperintökohteena olevaan Hampin muinaiseen temppelikaupunkiin. 1300-luvulta lähtien rakennettuja temppeleitä ja kaupungin muureja ympäröi ainutlaatuinen luonto ja ympäristö, kun eroosion ja vulkaanisen toiminnan tuloksena erämaan keskellä rintamamiestalojen kokoiset kivenjärkäleet ja valtavat kivikasat muodostavat todella säväyttävän kokonaisuuden. Hampin alue on merkittävä ja suosittu matkailukohde koko Intian mittakaavassa ja sinne onkin muodostunut ns. travellerikylä, mistä löytyvät palvelut majoituksesta ja ravintoloista käsityö- ja vaateliikkeisiin. Hampi oli sekä muinaisten rakennusten että ympäristönsäkin puolesta todella miellyttävä paikka. Kävellen ja pyörällä pystyi helposti kiertämään merkittävimmät ja vähän kauempanakin sijainneet kohteet ja illalla oli mukava nauttia maukas illallinen jossain kylän lukuisista kattoravintoloista.

Näillä tonteilla olisi voinut viettää useammankin päivän, mutta kahden viikon aikataulumme oli armoton. Päiväjuna Goalle oli välttämätön, jotta pääsisimme lopuksi aikaa paikkaan, missä aikatauluja ei tarvita. Junamatka oli pitkä ja uuvuttava, koska ahtaissa toisen luokan punkissa ei päivällä uni antanut myöden. Ja jos muutaman hetken onnistuit torkkumaan, olivat niskasi ikävästi jumissa ison rinkan toimiessa tyynynä. Auringonlaskuun mennessä löysimme sen, mitä haimme. Etelä-Goalta löytyi palveluiltaan tarpeeksi kattava, mutta kuitenkin sopivan rauhallinen ja säätövapaa ranta, Patnem beach. Parin päivän fiilistelyn jälkeen totesimme yhdessä, että tänne jäädään ja täällä ollaan. Kiireetön elämänmeno, takuuvarma lomasää ja lungi meininki takaavat onnistuneen loman.

Tänään on Intiassa pyhäpäivä, eräänlainen festivaali Shiva-Jumalan kunniaksi, mikä tarjoaa koko kansalle mahdollisuuden ja luvan nauttia pyhää hyvää, eli vihreää luonnon yrttiä. Tälläkin hetkellä majapaikkamme keittiössä surisee sähkövatkain sekoittaakseen yrttiä koko kansan jogurttijuomaan, lassiin. Mehän emme tietenkään korkean moraalin omaavina kansalaisina moiseen länsimaisen kulttuurin tuomitsemaan ja mustamaalamaan toimintaan lähde, vaan nautimme täysin luonnollista ja terveellistä alkoholia, jos jotain. Mutta joka tapauksessa, eläköön Shiva-Jumala. Shanti shanti.