End of the road

Balkan – Montenegro, Kroatia

Suomessa! Alkava kevät ja erityisesti perinteiset vappukarkelot Suomen Turussa alkoivat lähestyessään tuntua aina vaan paremmilta ja houkuttelevammilta ajatuksilta ja niinpä tartuin tunteeseen ja palasin suunniteltua aikaisemmin Suomeen. No, rehellisesti sanottuna tulooni vaikuttivat monet muutkin tekijät, aina ihmissuhteista yksin reissaamisen haasteellisuuteen ja siihen tosiasiaan, että yksin kulkeminen on vaan niin erilaista. Mutta ei pidä ymmärtää väärin, matkustaminen on aina hienoa, teki sitä miten päin tahansa. Matkani suurin anti piileekin juuri siinä, että nyt tiedän vähän paremmin, millaisesta matkustamisesta minä pidän eniten ja millainen matkustaja minä henkilökohtaisesti olen.

Asioiden, tunteiden ja mielipiteiden jakaminen oli se, mitä matkalla eniten kaipasin. Hyvän ystävän kanssa pystyit aina keskustelemaan asioista ja kertomaan tälle omia tuntemuksiasi, mutta tällä kertaa sitä oli itsensä kanssa yksin. Mikäli yhdessä paikassa pysyisi pidemmän aikaa, muodostuisi automaattisesti syvempiä ystävyyssuhteita, mutta nopeahko siirtyminen paikasta toiseen erilaisten aktiviteettien ja kulttuurien perässä asetti tietysti haasteen sosiaaliselle kanssakäymiselle. Toki tuttavuuksia tuli paljon, miksei hyviäkin, mutta se ei vaan ole sama asia. Parhaana puolena taas koin mahdollisuuden mennä ja tehdä juuri sitä, mitä sillä hetkellä halusi, elää niin sanotusti hetkessä. Ei tarvinnut miettiä budjettia tai toisen ihmisen mielipiteitä. Yhtä kaikki, puolensa molemmissa, pitää vain tietää mitä haluaa. Ja jos ei tiedä, pitää kokeilla.

Fiilikset ovat joka tapauksessa korkealla, niin Suomeen palaamisesta kuin tehdystä reissustakin. Matka oli kokonaisuudessaan onnistunut ja tarjosi jälleen lukemattomia uusia kokemuksia. Isoimpina kokonaisuuksina haluan mainita kahden viikon lomailun Intiassa parhaiden ystävien kanssa, Nepalissa trekkaamisen ja paikallisiin ihmisiin tutustumisen, Thaimaan rantaloman sekä Balkanin niemimaan. Yksittäisistä hetkistä mieleenpainuvimmat olivat taas benjihyppy, norsukylpy, snorklailu sekä raftaaminen. Aktiviteettipainotteisuus tulee varmasti näkymään tulevillakin reissuilla, sillä pelkkä notkuminen ja "ilmapiirin haistelu" ei pelkästään sovi minulle. Vastoinkäymisiä esiintyi muutamia, joista Nepalin lentohässäkän teille mainitsinkin, mutta onneksi isompia sairauksia onnistuin jälleen välttämään. Tätä ja edellistä reissua on vaikea lähteä vertailemaan, koska ne olivat luonteeltaan niin erilaiset. Kahden erilaisen reissun jälkeen kuitenkin tiedän, että 2 – 3 kuukautta yksin kulkemista on tarpeeksi minulle, mutta kahden sitä voisi matkata vaikka vuoden, kuitenkin niin, että reitit välillä eroavat toisistaan. Sitä, että tuleeko tällaiset reissut vielä toteutumaan, ei tietystikään voi varmasti sanoa, mutta polte maailmalle on edelleen kova.

Mitä sitten tarjosivat matkan viimeiset kohdemaat, Montenegro ja Kroatia? Epävakaiset säät eivät onneksi masentaneet aurinkoa janoavaa mieltä. Säiden ollessa arvaamattomat, sitä varmasti tuli nähtyä maata ja maaseutua enemmän, kuin olisi nähnyt aurinkotuolilta tai terassin penkiltä. Eikä sitä nyt sateessa pitänyt muutamaa viikkoa olla, kyllä ystävämme arska ilahdutti aina silloin tällöin.

Montenegro oli ympäristöltään aivan mahtava. Pienestä koostaan huolimatta maasta löytyy kaikkea, mitä luonnonystävä voi odottaa. Hintatasoltaan maa oli pohjoista kilpakumppaniaan Kroatiaa huomattavasti halvempi eikä raha vielä haissut edes turistien asuttamilla alueilla. Maassa matkustaminen on kätevää lyhyiden etäisyyksien vuoksi ja euron ollessa virallisena valuuttana, tekee se Montenegrosta matemaatikoillekin helpon maan matkustaa. Kroatia tunnetaan jo kansainvälisestikin loistavana ranta- ja lomakohteena, missä infrastruktuuri on kehittynyttä sekä palvelut monipuolisia ja laadukkaita. Dubrovnikin vanha kaupunki on eteläisen Kroatian suurin vetonaula ja sen huomasi jo näin keväälläkin. Toki kaupunki oli satumaisen kaunis, mutta korkea hintataso – linnan muurien sisällä – ja turistien ryysis eivät tarjonneet kovin autenttista kuvaa historian täyttämästä kaupungista. Parasta Kroatiaa tarjosivat ne muutamat saaret, missä vuokratulla pikkuautolla ajellessa näki kauniita merimaisemia sekä paikallisia ihmisiä viljelemässä viinejä ja oliiveja herkkusuiden nautittavaksi.

Tässä oli tämänkertainen anti, toivottavasti miellytti! Jos ei, niin en ole pahoillani. Mitä tai minne seuraavaksi, ei tiedä. Kesä näyttää…

Nähdään kylillä!