Syksyn summaus

Syksy on mennyt älyttömän nopeasti, niin pikavauhtia, etten oikeastaan kertaakaan ole ehtinyt istua alas ja pysähtyä miettimään mitä kaikkea on tullut opittua itsestään ja elämästä ulkomailla sekä millaisia kokemuksia on jäänyt käteen.

Ensimmäinen Wienin yliopistossa viettämäni lukukausi käynnistyi siis muutolla uuteen asuntoon. Onneksi maanantain kurssit alkoivat vasta seuraavalla viikolla, sillä tuohon päivään mahtui kyllä ihan riittävästi tapahtumia kun odotin avaintani 2 ja puoli tuntia, eksyin kamojeni kanssa matkalla uudelle asunnolleni ja koin kovan pettymyksen nähdessäni uuden kotini. Nykyisin tykkään kämpästäni jo hieman enemmän, kutsun sitä jopa palatsikseni. Kaikki kolme asuintoveriani ovat saksalaisia, joten heidän kanssaan on hyvä treenata paikallista kieltä. Täällä ollessani olen myös oppinut ajattelemaan positiivisesti ja löytämään ikävistäkin asioista edes jotain hyvää. Se tuntuu ihan kivalta.

Yliopistokursseja minulla on nyt syksylläkin jo ihan mukavasti. Ne ovat Ruotsin maantuntemus, Norjan maantuntemus, suullinen viestintä, johdatus suomenkielisen kirjallisuuden historiaan, Suomen maan- ja kulttuurintuntemus, Itävallan kulttuurihistoria, kulttuuri ja kommunikaatio 1 & 2, kääntäminen: ruotsi sekä pohjoismaiden maan-, kulttuurin- ja yhteiskunnantuntemus.

Ihmissuhteet ovat pysyneet lähestulkoon samanlaisina: Katja ja Silja ovat edelleen parhaat ystäväni ja Pierrekin on menossa mukana, joka päivä vahvemmin. Tein itselleni uudenvuodenlupauksen, että keväällä tutustun ihmisiin enemmän, syksy meni niin pienellä porukalla, lähinnä siksi että vietin kaiken aikani Pierren kanssa. Kuun lopussa hänen on palattava Ranskaan, sillä valmistuminen odottaa. Onneksi tytöt jäävät Wieniin, joten voidaan yhdessä sitten haalia uusia ihmisiä ympärillemme.

Vaihtarin elämä Wienissä, kuten kaikissa muissakin yliopistokaupungeissa, koostuu lähinnä julkisten kulkuvälineiden käytöstä, aikataulujen suunnittelusta, uuteen kulttuuriin totuttautumisesta, asioiden hoitamisesta vieraalla kielellä, enemmästä tai vähemmästä biletyksestä, koulunkäynnistä ja uusien ihmisten tapaamisesta. Tämänkin syksyn aikana on jo monta kertaa tullut kiroiltua miten Suomessa hyvin yksinkertaiseksi tehty asia saadaan täällä niin supermonimutkaiseksi. Esimerkiksi suomalaiset opiskelijakortit ovat aivan ihania: kaikki valmiina samassa paketissa, kun taas täällä pitää kaikki eri palvelutarrat hankkia erikseen, muun muassa kirjastotarra ja yliopiston ruokalatarra. Junan alennuskorttikin pitää hankkia junayhtiöltä, aleprosentti on kuitenkin tuo sama eli – 50.

Syksy kaupunkiin tuli lokakuussa, yhdessä yössä lämpötila laski reilun kymmenisen astetta. Pakkasen puolelle ei olla monestikaan päästy eikä lumesta ole tietoakaan, muttei silti todellakaan voi sanoa, että olisi lämmin.

Pimeydestä ja lumettomuudesta huolimatta wieniläiset ovat kuitenkin mestareita luomaan joulutunnelman paikkaan jos toiseenkin. Keskusta alkoi täyttyä upeista jouluvaloista jo marraskuun puolivälissä, jolloin myös Keski-Euroopalle niin kuuluisat joulutorit pyörähtivät käyntiin. Tästä tunnelmasta saivat nauttia myös marraskuun viikonloppuvieraani eli vanhempani. Loppukuusta naapuripaikkakunnalla järjestettiin myös suomalainen joulubasaari, joka oli tulvillaan maamme jouluherkkuja. Ne tuntuivat tekevän myös Pierreen vaikutuksen; joulutortut ja piparit maistuivat hyvin hänellekin.

Kolmen viikon joululoman jälkeen koulu starttasi käyntiin 9.1. Tammikuun kahdella viimeisellä viikolla odottavat tentit. Tämä lukukausi loppuu 31.1, jolloin alkaa myös lukukausiloma, joka tarkoittaa sitä, että helmikuu on täysin vapaa. Sen vietän kokonaan Suomessa, sillä nyt pystyin olemaa kotona ainoastaan viikon verran, loppulomani vietin Ranskassa.

Hyvää ja menestyksekästä alkanutta vuotta kaikille!

Hanna Kuula