*

Sydän-Satakunta ja Jokilaakso

Blogi

Nouseva intonaatio:Kahdeksanvuotiaana löysin Salatut Elämät

Kirjoittanut Vappu, Julkaistu: 29.8.2011 18:04

  "Kahdeksanvuotiaanat tiesin, että ihminen murskautuu silmänräpäyksessä historiaan" laulaa Ultra Bra kappaleessaan Kahdeksanvuotiaana. Kyseisen laulun lyriikat tykittävät television pilvilinnahötön turruttamille aivoillemme inhorealistista tarinaa heleän naisäänen voimin. "Se on vain laulu" ajattelee Pekka Pumpuliaivo ajaessaan citymaasturillaan kilometrin päässä sijaitsevaan supermarkettiin ostaakseen viiteen eri muovikelmuun pakattuja, Kiinasta lentokoneella rahdattuja teepusseja.

  Ihminen on tyhmä ja itsekeskeinen olento, jonka perimmäinen tavoite on vain ja ainoastaan lievittää omaa ahdistustaan sekä elää onnellinen elämä. Kun Pentti Pumpuliaivojuo illall teetään katsoessaan puoli yhdeksän uutisten väkivaltavyöryä, omantunnontuska fossiilisten polttoaineiden katoamisesta häipyy kaukosäätimen avulla. On helpompi vaihtaa kanavaa kuin noteerata takaraivossa tykyttävä syyllisyys. On helpompi suunnata katseensa ravintolan seinällä roikkuvaan taulutelevisioon kuin nähdä ikkunan takana peltipurkki kädessään kerjäävä nälkää näkevä lapsi.

  Viihde on pakopaikka, johon piiloudutaan maailman käydessä liian ankaraksi. 2000-luvun alussa television valtasivat tositv-sarjat, joissa toinen toistaan kuuluisuudenkipeämmät ihmisolennot kilpailevat rotansyönnin maailmanmestaruudesta. Samaan aikaan kun silikonirinnoilla varustettu blondi oksentaa botox-huuliensa välistä rotan aivoja Afrikassa kärsitään nälänhädästä ja amerikkalaiset tappavat irakilaisia siviilejä kostoksi terrori-iskusta. Viihde kasvattaa kuplan ihmisen ja maailman väliin. Kuplan takaa kyllä kuulee konekiväärin tulituksen ja maapallon avunhuudon, mutta tuo ympärillemme luotu suojamuuri vaimentaa äänet, joiden vuoksi nykyinen elämäntyylimme tuhoutuu. Telluksen päästäessä viimeisen pihahduksensa puemma kenties päähämme meidät totaalisesti maailmasta eristävät viihdelaatikot, jotka estävät meitä kuulemasta, haistamasta ja näkemästä maailmamme loppua.

  Ihminen on heikko (joskin sisukas) nisäkäs, jolla on tarve päästä pois kognitiivisesta dissonanssista - ajatteluun, tunteisiin ja toimintaan liittyvistä ristiriidoista. Yritämme vähentää tätä sisäistä ristiriitaisuuttamme hankkimalla ja keksimällä uusia ajatuksia sekä uskomuksia tai muokkaamalla entisiä luulojamme. Koska televisio kasvattaa lapset "Amerikan unelmaan" ja vanhemmat lukevat kullannupuilleen sensaatiolehtiä iltasaduiksi, ensimmäiset kosketukset realistiseen maailmaan saadaan vasta kouluiässä. Silloin äidin maidosta imetty tuttu ja turvallinen maailmankuva sovitetaan uuteen tietoon. "Elämme keskellä ekokatastrofia, mutta Bruce Willis pelastaa!"

  Media heittää viihteen avulla mielikuviimme sankareita, jotka ohjaavat meteoriitit kauas Telluksesta, löytävät asuinkelpoisen planeetan Linnunradan ulkopuolelta, saavat maanjäristykset rauhoittumaan liimaamalla mannerlaatat yhteen ja kehittävät vasta-aineen ihmiskuntaa uhkaavan viruksen nitistäjäksi. Pekka Pumpuliaivo saattaa hetken miettiä yhteisen planeettamme tulevaisuutta vakavan uutistenlukijan kertoessa Norjan joukkomurhasta tai mannerjäätiköiden sulamisesta, mutta kuittaamme katastrofit - joiden pitäisi järkyttää yhteiskuntaamme - ajatuksella tulevaisuuden messiaasta. Oli kyseessä sitten Hercules tai Jeesus kyllä joku meistä huolehtii.

  Yhteiskunnallisten sankareiden lisäksi viihde tarjoaa yksilöille samaistumiskohteita ja ihanneihmisiä. Kun Angelica Jolie avautuu lehdessä masennuksestaan, Kelly Osbourne huumeongelmastaan ja Timo Soini aviohuolistaan voimme huokaista helpotuksesta: Koska hekin ovat päässeet yli ongelmistaan, kyllä minäkin pääsen! Yksinäisen narkomaanin mieleen ei juolahda, että idolin sepustuksissa saattaa olla käytetty "hieman" värikynää. Yhden marihuanasätkän polttaminen ei tee kenestäkään huumeongelmaista eikä yksi huono päivä masentunutta. Samaistuminen julkisuuden henkilöihin tuo kuitenkin lohtua, joka estää näkemästä peilistä heijastuvaa todellisuutta.

  Viihteen kysyntä on kasvanut tasaisesti toisen maailmansodan jälkeen. 1950-luvulla ihmiset irrottautuivat sodan jättämistä jäljistä missikisoissa esiteltävien Pepsodent-hymyjen saattelemana. LSD hämärsi 60-luvulla hippiyhteisöjen silmät Vietnamin sodan raakuuksilta. Viime vuosisadan pahin öljykriisi unohtui 70-luvulla diskovalojen alla Abban Waterloota kuunnellessa ja Taivaallisen rauhan aukion verilöyly vuonna 1989 katosi tajunnasta Nintendoa näpytellessä. Prinsessa Dianan traaginen elämä kosketti viime vuosisadan viimeisellä kymmenellä eurooppailaisia enemmän kuin Ruandan kansanmurha. Viihteen eri esiintymismuodot ovat kerrostuneet niin, että vuonna 2011 katsomme kannabista poltellen missikisoja, steppaamme diskoissa etanolin voimin ja pelaamme Prinsessa Dianan elämää jäljittelevää peliä X-BOX:lla.

  "Kahdeksanvuotiaana etsin kartalta kaukaista paikkaa, joka välttäisi laskeumaa" lopettaa Ultra Bra kappaleensa. Ainoa paikka, joka välttää laskeumaa on Pekka Pumpuliaivon viihteen pehmittämä mieli.

KUKA BLOGGAA?

Nouseva intonaatio

Lukiossa neljänteen vuoteen viihtyvä (nääntyvä) naisenalku käyttää yo-kirjoituksiin lukemiseen tarkoitetun ajan poimiessaan märehdittävia ideoita ajatuksenvirrastansa.

UUSIMMAT JUTUT

www.autotalli.com www.etuovi.com www.mikko.fi www.vuokraovi.com www.monster.fi
Tämän alueen uusin tarjonta:

Sydän-Satakunta/Jokilaakso: Kilkunkatu 12, 32800 KOKEMÄKI  avoinna ma - pe kello 8 - 16 Fax: 010 665 5712   Palaute  |  Mediakortti Sydän-Satakunta  |  Mediakortti Jokilaakso  |  Käyttöehdot