Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Työpaikat eivät tarvitse kuppikuntia

Tulipa vastaan eräässä keskustelussa termi kuppikunta. Se kuulosti niin mielenkiintoiselta, että ihan piti selvittää mitä sillä halutaan kuvata. Mielenkiintoiseksi sen teki myös se, että keskustelussa haluttiin vastustaa kuppikuntien syntymistä. Oli oikein porukalla juteltu. Tosin ei käynyt tarkkaan ottaen ilmi millä porukalla. Alkoi tuntua, että keskustelua oli käyty kuppikunnassa. Oliko, sehän piti selvittää. Kännykkä käteen ja googleen hakusanaksi kuppikunta. Ei tarvinnut kauaa selata tuloksia, kun linkki viittasi Tehy-lehteen. Sieltä löytyi artikkeli, jossa työyhteisövalmentaja Anna Pylkkänen käytti sanaa kuppikunta. Luettuani tuon tunsin hahmottavani ja tajuavani asioita, joille olen yrittänyt selkeitä lauseita. Aivan aluksi nousi artikkelista esiin se, kuinka muutamat haluavat selittää räväkät puheet ja ronskin kielenkäytön kuuluvan luonteeseen. Tätä kautta haetaan oikeutus olla juuri sellaisia kuin ollaan. Jokainen, joka asiaan vähänkin perehtyy ymmärtää, että näin ei voi olla. Sana ammatillisuus on kaiken perusta, olkoon asemamme työyhteisössä mikä tahansa. Mutta nuo kuppikunnat, en usko, etteikö niitä löydy melkein jokaisesta työyhteisöstä. Pohdin mistä tunnistaa kuppikunnan. Ehkä se on keskusteluryhmä kahdesta henkilöstä ylöspäin. Käsitellään asioita jostain aiheesta, joka vaihdetaan säätilasta puhumiseen ulkopuolisten korvien ilmaantuessa lähettyville. Kuppikuntakeskustelun teemat lienevät useimmiten negatiivisia ja huonoa työilmapiiriä levittäviä. En sano, että aina on näin, mutta ne voivat olla joillekin syystä tai toisesta työssään katkeroituneelle väline työkaveria tai esimiestä vastaan. Välillä tulee mieleeni, että jollemme kykene nostamaan meitä ärsyttäviä asioita julkiseen keskusteluun, ne mieluummin kannattaa unohtaa. Keskittyä oman itsensä kehittämiseen ihmisenä ja työntekijänä. Jatkuva purnaaminen noissa kuppikunnissa, joita varmaan saattaa esiintyä nykyaikaiseen tapaan jopa etänä whatsapp-ryhmissä, syö vain entisestään työhyvinvointia niin omaamme kuin myös muiden. No olenko itse asian suhteen pyhimys? En ole todellakaan. Ikää myöden olen lisännyt oman itseni tarkkailua. Välttyäkseni tuolta kavalalta katkeruuden tunteelta. Työhyvinvointi on kuitenkin yhteinen asia. Jos oikein ahdistaa, voihan sitä ratsastaa auringonlaskuun kohti uusia seikkailuja. "Kuppikuntakeskustelun teemat lienevät useimmiten negatiivisia.”