Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Unelma kesäkahvilasta toteutui, kun korona vei työt ja keskeytti jo alkaneen matkan

Kun maaliskuun puolivälissä koko Suomi siirtyi poikkeustilaan, myös Ali-Ketolan tilalla Kokemäellä elettiin erikoisia aikoja. Puhelin pirisi lakkaamatta puheluita ja viestejä, joista jokainen oli ilmoitus perumisesta. Yhtäkkiä huhtikuun alusta kesäkuun loppuun Sirpa Ala-Ketolan kalenteri oli tyhjä. – Olihan se katastrofi. Ei sitä voinut ymmärtää, että yhtäkkiä kaikki työt menevät. Keväästä oli ollut tulossa vilkas, ja sitten se olikin tyhjää täynnä, Sirpa muistelee. Sirpan tytär Marjut Ala-Ketola oli matkustanut Thaimaahan ja suunnitteli viettävänsä Aasiassa koko kevään aina toukokuun loppuun. Koronan takia hän tulikin kotiin jo maaliskuussa. – Vähän harmitti jättää reissu kesken, mutta pääseehän sinne joskus takaisin. Tuntui hyvältä tulla kotiin. Monet matkailijat pitkittivät lähtöään viime metreille, mutta lopulta kaikki kaverini lähtivät sieltä pois, Marjut kertoo. Ala-Ketoloilla on pitkään ollut unelma kesäkahvilasta, mutta se ei ole ollut mahdollista muiden töiden vuoksi. Tänä keväänä haave toteutui, ja Ali-Ketolan tilan Matin taloon perustettiin kahvila. Kahvilan työnjako vaihtuu hieman viikoittain riippuen muista töistä. Marjut on eniten paikan päällä kahvilassa. Kahvilaan pääsee myös vesireittejä. Sekä teitse että vesitse saapuvat ovat löytäneet kesäkahvilaan. Keskiverto asiakasmäärä päivisin on kolmestakymmenestä viiteenkymmeneen. Juhannuksena kävi parhaana päivänä sata. Eniten menekkiä on aivan tavallisilla leivoksilla kuten raparperipiirakalla, mokkapaloilla ja korvapuusteilla. Menu on rakennettu sen mukaan, mistä tekijät itse ovat pitäneet. – Alussa teimme myyntiin sticky toffee puddingia, johon ihastuimme vuosia sitten Englannissa. Se on mutakakun kaltaista kakkua, johon tulee muun muassa taatelia ja mausteita. Päälle laitetaan iso kasa kinuskikastiketta ja jäätelöä tai kermavaahtoa, Sirpa kuvailee. Se ei tainnut olla ihmisille tuttua eikä sen suosio ollut hurjaa, mutta kenties sitä vielä kesäkahvilassa nähdään. – Kun me menemme muualle kahvilaan, emme osta raparperipiirakkaa, vaan silloin pitää kokeilla jotakin uutta, naiset miettivät. Marjut on maailmalla kierrellessään ollut kahviloissa töissä ja tiesi, että lounaaksi riittää kevytkin salaatti, pala suolaista piirakkaa tai kasa ranskalaisia. – Useimmat kävijät ottavat makeaa, mutta halusimme myös tarjota jotakin suolaista. Lounasaikaan tarjoamme vaihtuvaa lounasruokaa, Marjut sanoo. Edelleenkään työtilanne ei ole edes lähellä tavanomaista, vaikka se on piristymään päin. Kesän alussa on varovasti varailtu jonkin verran majoitusta ja saunailtoja. On myös joitakin hautajaisia. Kun kesätapahtumat peruttiin, majoitustarve laski lähes nollaan. – Toisaalta perheet ovat olleet koko kevään kotona, tehneet työnsä ja hoitaneet ja opettaneet lapsiaan. Ehkä mökeilläkin ollaan kohta jo oltu tarpeeksi ja ihmiset lähtevät matkustamaan kotimaahan, Sirpa miettii. Omituisessa keväässä oli myös positiivisia puolia. Ala-Ketolat pystyivät rauhassa tekemään rästiin jääneitä töitä, ja tarjosihan tyhjyys myös lepoa. Matkoja ei tehty kuin kauppaan. Toki taloudellinen epävarmuus kuormitti ja koronan leviäminen pelotti. Lopulta tuli kuitenkin olo, että maalla saa olla suhteellisen turvassa. Onneksi oli kevät ja hyvät ulkoilusäät. – En olisi uskaltanut pistää puljua kiinni kolmeksi kuukaudeksi, mutta nyt pakon edessä näin kävi. Monille kevät oli erityisen rankka, mutta meille se toi myös lepoa, Sirpa tiivistää.