Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Urheilu-uran loppuminen merkitsi Nellille neljä vuotta sitten maailmanloppua – nyt hän uskaltaa taas jo haaveilla juoksemisesta

Kokemäkeläinen Nelli Rakkolainen , 20, oli vain kaksivuotias, kun äiti ja isä veivät hänet ensimmäisiin yleisurheilukilpailuihin. Kesäcupeissa Nellin piti kilpailla 7-vuotiaiden sarjassa, koska sitä nuoremmille ei ollut omia. Vieläkin Nelli muistaa, kuinka hyvältä se tuntui, kun hän neljä- tai viisivuotiaana ensimmäisen kerran voitti kaikki muut 7-vuotiaiden sarjassa. – Ainakin mammat ja papat olivat tosi iloisia, Nelli nauraa. Nelli kertoo olleensa pikkutytöstä asti todella voitonhaluinen. – Ja olen edelleen, en pääse siitä millään irti. Se on tuolla jossakin tosi syvällä. Kun Nelli täytti seitsemän, vanhemmat alkoivat kuskata häntä kaikkiin mahdollisiin kisoihin myös lähikuntiin. Nelli otti aluksi osaa kaikkiin lajeihin. – En niissä kaikissa niin hyvin pärjännyt, mutta iskä sanoi, että kaikkea pitää tehdä. Juoksemisesta tuli kuitenkin nopeasti Nellin suosikkilaji. Muista lajeista hän luopui vasta teini-iässä. Sen jälkeen hänen päälajinsa oli 100 metrin juoksu, ja lisäksi hän juoksi 300 metrin aitoja. Keskittyminen kannatti, sillä Nelli juoksi monta kertaa SM-mitaleille. Kultaa hän juoksi nuorten SM-kisojen 100 metrillä Raisiossa vuonna 2014. Seuraavana vuonna hän oli ehdolla myös Georgiaan nuorten olympiafestivaaleille, mutta jäi varasijalle. Urheilu oli Nellille elämäntapa, joka vei täysin mennessään. Hän oli luonnonlahjakkuus, jolla ei ollut omaa valmentajaa, ja joka ei edes treenannut. Nelli kävi ainoastaan kisoissa. Urheilu-ura päättyi kuitenkin ikävästi, kun hän 16-vuotiaana sairastui. – En pystynyt juoksemaan kuin 50 metriä, vaikka olin tosi hyvässä kunnossa. Jalat puutuivat, en saanut happea lihaksiini. Vaivan uskottiin johtuvan astmasta, mutta sitä se ei ollut. Astmalääkkeistä ei ollut mitään apua. Kipu oli lopulta niin pistävää, ettei hän voinut kuin itkeä. Urheilu-ura oli pakko lopettaa. – Se oli maailmanloppu. Ajattelin, että nyt ei ole sitten enää mitään. Se masensi. Kesti kolme vuotta, ennen kuin mystisten oireiden syy lopulta selvisi. Vuosi sitten Nelli sai tietää, että hän sairastaa Crohnin tautia. Vaikka krooninen, tulehduksellinen suolistosairaus on vaikea sairaus, Nellille diagnoosin saaminen oli helpotus. – Kun lääkäri soitti ja kertoi asiasta, vastasin, että hyvä juttu. Lääkäri sanoi, että sinä Nelli et nyt kyllä tiedä, mitä se on. Mutta Nelli tiesi, sillä hän oli jo ehtinyt opiskella lähihoitajaksi. Hän oli suunnattoman helpottunut, kun sai vihdoinkin tietää, mikä hänen oireensa aiheutti. Kun hän sai lääkityksen Crohnin tautiin, kaikki oireet hävisivät, ja hän pystyi taas juoksemaan. Nelli kertoo, ettei oikean lääkityksen löytäminen ollut silti helppoa. Nyt kokeilussa on seitsemäs lääke. Saattaa olla, että sekin joudutaan vielä vaihtamaan. Kaikesta kokemastaan huolimatta Nelli on taas oma aurinkoinen itsensä. – Huonomminkin voisi olla, Nelli toteaa. Hän aloitti elokuussa sosionomiopinnot Satakunnan ammattikorkeakoulussa Porissa ja aikoo valmistua kolmessa ja puolessa vuodessa. Töissä hän on käynyt opiskeluajoistaan asti. Kokemusta hänellä on jo päiväkodeista ja hoivakodeista. Edelleenkin hän aikoo keikkailla opintojen ohessa, sillä rahaa on saatava. – Nyt alan myös vähän treenaamaan. Laitoin piikkarit jalkaan kesällä ja huomasin, että se on sitä, mistä minä tykkään. Juokseminen on mielessä koko ajan. Lokakuussa Nelli aikoo aloittaa myös crossfitin. Treenikumppanikseen hän saa saman tytön, jonka kanssa hän urheili jo pienenä, ja josta tuli myöhemmin hänen pahin kilpakumppaninsa. Nyt he ovat taas yhdessä, samassa koulussa ja samalla luokalla. "En pystynyt juoksemaan kuin 50 metriä, vaikka olin tosi hyvässä kunnossa.”