Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Mustakynän pakina: ”Justiinsa kun on avainlukulistaan totuttu ja siitä opittu kotona varmistamaan pankkiyhteys, niin eikö vaan pakkosyötetä vielä yhtä mutkaa digimatkaan”

Onhan se nähty etteivät ihmiset viihdy kotonansa. Mutta on niitäkin, jotka ovat siellä pidempiäkin aikoja ja katselevat maailman menoa, lapsiaan ja tilejään isosta kuvaruudusta. Minkä helevetin takia pitäisi sitten vahdata pientä älymölykännykkää joka terassilla, puiston penkillä, teatterissa, vastaanotolla, työpaikkahaastattelussa ja kirkossa. Ja kun huolimattomasti tökitään, niin on digijuppien pitänyt ylimääräisiä kiertoja keksijä, etteivät lemmenkipeät salarikkaat lähettäisi kaikkia rahojaan ulkomaan eläville. Justiinsa kun on avainlukulistaan totuttu ja siitä opittu kotona varmistamaan pankkiyhteys, niin eikö vaan pakkosyötetä vielä yhtä mutkaa digimatkaan. Jos olet maksamassa vaikka epätoivoisten terapiakirjoittajien yhdistyksen kympin jäsenmaksua, niin ruutu ilmoittaa, että nyt tuli sulle kännykkään viesti; katso siitä mistä kohtaa katsot avainlukulistaa. Kohta varmaan siinä kännykässä lukee, että sulle tulee kohta tekstiviesti jossa sanotaan koska tulee se tekstiviesti, mistä katsot sen avainlukulistan numeroa vastaavan numeron ja jonka tökkäät sitten pankin sivulle. Näin pääset siirtämään veikkaustilille jälleen kerran sen kolmekymppisen ja tietysti sillä tulee kolmekin voittoa, jotka saat siirtää pankkitilillesi, jos onnistut sen tekemään ja jos et pelkää, kun se viisikymppinen on pari vuorokautta hukassa jossain veikkaustoimiston ja pankin maksuliikenneruuhkassa. Ei siinä mitään. Kyllä me seniorit pärjätään, kun saadaan tökkiä kompuutteria lämpimässä kammarissa mutta kuinka käy nuorison kanssa. Moni vielä jäätyy talvella kielestään kiinni kännykkään ja voi sitä tulehdusten määrää, kun istutaan ilman nilkkasukkia risaisissa pöksyissä jääkylmillä portailla. Onhan niitä jo kaikenmoisia silmänvalkuaistunnistuksia ja naamallaankin kuulemma voi omaan koneeseensa tunnistautua. Kyllähän mut tunnetaan, mutta noita koulukavereita mun käy sääliksi, ovat niin vanhentuneita, ettei heitä aina tunnista lähisukulainenkaan. Silloin on kyllä parempi käyttää kännykkää tai tietokoneessa semmoista ohjelmaa, missä on valmiina kolmen käsidesillä valkaistun sormenjäljen tunnistautuminen, valistaa tässä lopuksi O. Peltonen Kirjoittaja on kirjallisuuden sekatyöläinen.