Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Petri ja Satu Grönroos tekivät kaikkensa pelastaakseen mäntyöljyn tahrimat joutsenenpoikaset, mutta sekään ei riittänyt – lintujen kuolema oli koskettava hetki

Kohta se taas alkaa, tervapääskykausi. Eläinsuojeluneuvojat Satu ja Petri Grönroos tietävät jo kokemuksesta, että kun tervapääskyn poikasille alkaa tulla pesässä kuuma, osa putoaa tai pudottautuu maahan. Silloin eläinsuojeluneuvojien puhelimet alkavat soida, sillä harva tietää, mitä maahan pudonneelle poikaselle pitää tehdä. Grönroosit tietävät. Maahan pudonnut poikanen tarvitsee aina apua. Vettä sille ei saa antaa, vaan kannattaa ottaa yhteyttä lähimpään asiantuntijaan. Edelliskesänä Grönrooseilla oli hoidossa noin 60 tervapääskyn poikasta. Korkeasaaressa niitä oli saman kesän aikana noin 150. Kohta sama rumba alkaa taas. Grönroosien puhelimet pirisevät ja piippaavat toukokuusta syyskuuhun lähes koko ajan. Varsinkin Petrin, joka on perehtynyt luonnonvaraisiin eläimiin. Hänen vastuualueenaan on koko Satakunta ja Sastamala. Satu tekee töitä Harjavallassa, Nakkilassa, Ulvilassa ja Porissa. Heidän lisäkseen Satakunnassa on kaksi muuta eläinsuojeluneuvojaa. Grönroosit ovat tehneet vapaaehtoistyötä kymmenen vuotta. Tarina sai alkunsa hylätystä koirasta, jonka he hakivat Riihimäen löytöeläintalosta. Koira oli hyväkäytöksinen ja koulutettu, mutta sen omistajaa ei koskaan löydetty. – Silloin heräsimme siihen, miten eläinten asiat Suomessa olivat, Satu Grönroos kertoo. Ensin eläintensuojelusta kiinnostui Satu. Hän valmistui eläinsuojeluneuvojaksi vuonna 2011 ja Petri kaksi vuotta myöhemmin. Satu kertoo halunneensa vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja samalla parantaa eläinten oloja. Siinä hän katsoo myös onnistuneensa. Helppoa työ ei ole. Kumpikin myöntää, että päätös ryhtyä eläinsuojelutyöhön on kaduttanut monta kertaa. Työ on henkisesti raskasta. Satu myöntää ahdingon tulevan joskus myös uniin. Tänä kesänä koville on ottanut Raumalla mäntyöljyyn tahriintuneiden joutsentenpoikasten kuolema. Neljästä poikasesta yksi ehti hukkua. Kolme poikasta pääsi toipumaan Grönroosien kylpyhuoneeseen. Grönroosit pesivät, puunasivat ja kuivasivat poikasia, mutta siitä huolimatta ne menehtyivät. Ne olivat todennäköisesti saaneet öljyä elimistöönsä yrittäessään sukia itseään puhtaiksi. Toinen mieltä liikuttava tapaus paljastui Grönroosien kotikaupungissa Harjavallassa, kun Hiittenharjulta löytyi kaksi kuollutta kissanpentua. Ojanpenkalta löydetyissä pennuissa ei kuitenkaan ollut mitään ulkoisia vammoja, joten niiden kuolinsyy jäi selvittämättä. Luonnonvaraisista eläimistä useimmiten apua tarvitsevat jalkansa tai siipensä loukanneet linnut. Tänä kesänä ilmoituksia on tullut paljon myös siileistä. Siilit joutuvat pulaan, kun ne takertuvat rastasverkkoihin. Robottiruohonleikkurien ja siimaleikkurien kanssa ne jäävät väistämättä toiseksi. – Viime vuonna pikkupojat käyttivät siiliä pesäpallona Porissa, Petri kertoo. Mielissään eläinsuojeluneuvojat ovat siitä, että ihmiset ottavat heihin herkästi yhteyttä. Tosin joskus tuntuu siltä, että liiankin herkästi. Joskus on soitettu sateessa seisovasta hevosesta. Kerran hevosesta, joka joutui olemaan ”kaltevalla laitumella”. – Välillä tuntuu, että ihmiset ovat vieraantuneita luonnosta, Satu naurahtaa. Petrin mielestä on silti parempi ottaa yhteyttä kuin olla ottamatta. Vain siten loukkaantuneita eläimiä voidaan auttaa. Hämmentävää Grönrooseista on se, etteivät ihmiset näytä koskaan oppivan. Rastasverkkojen annetaan edelleen roikkua maassa asti, jolloin niistä tulee siilien surmanloukkuja. Siilejä on pelastettu myös hiiren- ja rotanloukuista. Kesäkissaongelmasta on tullut ympärivuotinen. Kotonaan Grönroosit ovat hoitaneet niin kettuja kuin kauriitakin. Petri kertoo, että melkein kaikkia muita eläimiä paitsi karhuja, hirviä ja susia. Kerran Grönroosien pesuhuoneessa oli haukka. Sillä oli oma häkki toipumista varten, mutta välillä Petri päästi sen vapaaksi verryttelemään siipiään. – Unohdin kertoa siitä Sadulle, ja Satu meni suihkuun. En tiedä kumpi pelästyi enemmän. Kaksi vuotta sitten Grönroosit hoitivat kotonaan tuulihaukkaa. Kun sen vapauttamisen aika tuli, lintu ei halunnutkaan lähteä. Se teki kierroksensa ja palasi Petrin olkapäälle. – Ilmoitin hänelle siinä vaiheessa, että ilmaiset lounaat ovat nyt loppu, näkemiin. Joskus Petri toivoo, että luonnonvaraisiin eläimiin perehtyneitä neuvojia olisi enemmän. Hän sai viime vuonna 2 800 puhelua ja sitä edellisenä 3 200. Hoidettavia eläimiä oli viime vuonna 180. Työsarka on loppumaton, mutta se myös palkitaan. – Se on aina tilipäivä, kun saa jonkin eläimen toipuneena palautettua luontoon, Petri kertoo. Entä kun ei saa? Kun eläin joudutaan lopettamaan? – Se on ihan syvältä. Se on henkisesti tosi raskasta, mutta silloinkin pitää muistaa, että se on eläinsuojeluteko. Eläimen ei tarvitse enää kärsiä.