Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

”Se kivi on ollut kammoksuttu paikka” – Lue legendoja paikallisista kivistä

Kiinnostaako kivet? Ei ehkä kovin montaa, ellei kuule tarinoita niiden taustalta. Monilla kivillä on historiassa tärkeä merkitys esimerkiksi rajamerkkeinä, ja usein suuriin lohkareisiin liittyy tarinoita, legendoja ja ihan selvää historiatietoakin. Monet siirtolohkareista on hakattu tai räjäytetty pienempiin osiin esimerkiksi navettoja rakennettaessa, mutta paljon on vielä jäljellä. Ainakin tarinat ovat tallella. Esko Pertola on koonnut kertomuksia Kokemäen isoista kivistä Kokemäki-seuran vuosikirjaan. Tarinoissa kivet heräävät eloon. ”Maistakivi” Kolsintien ja Ristentien risteyksessä on toiminut kauan sitten, kivi- ja pronssikaudella, ruumiinpesupaikkana. Siitä kiven nimikin tulee, sillä maista viittaa ruumiin eritteeseen. Pertolaa täydentää matkaopas ja paikallistuntija Tapani Hulttinen . – Kiven päälle muodostuu ”kylpyamme”, jossa ruumiita on kivi- tai rautakaudella pesty. Pesuveden on täytynyt olla pyhää vettä, eli taivaasta tullutta – käytännössä siis sadevettä. Kuivina aikoina vesi on haettu lähteistä, joiden virtaussuunnan on täytynyt olla pohjoiseen. Yksi pesuissa käytetty lähde on ollut Hulttisen tietojen mukaan nykyisen Korpelan Paper:in lähettyvillä. Pesun jälkeen ruumiit haudattiin läheiseen Leikkimäen kalmistoon. Leikkimäki sijaitsee Maistakiveltä Ristentietä Tulkkilaan päin kulkiessa tien oikean puoleisella pellolla. Sen kohdalla näkyy vieläkin pieni kumpare. Maistakivi on ollut hieman kammoksuttu paikka, Hulttinen kertoo. – Kun kerroin lapsenlapsilleni kiven historiaa, he sanoivat, etteivät aio enää sinne mennä. Legendan mukaan Maistakivi päätyi paikalleen jättiläisen heittämänä. Jättiläinen yritti tuhota Kokemäelle silloin rakenteilla olleen ensimmäisen kirkon, ja heitti kivenmurikan Ronkan kankaalta kirkkoa päin. Heitto jäi liian lyhyeksi, ja kiven alle jäi kyntämässä ollut työmies härkineen. Pertola kirjoittaa, että ruumiinpesun lisäksi kivellä saattoi peseytyä henkilöitä, jotka olivat joutuneet eri tilanteissa pitelemään ruumiita. Myöhemmin Maistakiven päältä ovat tarinoiden mukaan pitäneet pienet pojat saarnojaan, sillä kiven voi nähdä myös saarnastuolin mallisena. Lähteenä on käytetty Esko Pertolan artikkelia ”Kivetkin kertovat Kokemäellä” teoksessa ”Teljän tanhuvilta VIII – Kokemäki-Seuran vuosikirja 1974”.