Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Seurojen yhteistyö uuden puheenjohtajan agendalla

Juhannusta edeltävät viikot kuuluvat suomalaisen jalkapallokesän kiireisimpiin. Kevätkausi lähenee loppuaan, ja pian suuri osa joukkueista vetää heinäkuun verran henkeä harrastuksesta, ainakin sarjapelien osalta. Kokemäen Pallon kausi on kulkenut pitkästä aikaa uuden kuljettajan johdolla. Vuodesta 2011 asti seuran puheenjohtajana toiminut Vesa Saari vetäytyi keväällä johtokunnan rivijäseneksi, ja uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Sami Reinikainen . –Vähän vastustelin, kun en kerran ole paikallisia, seitsemän vuotta Kokemäellä asunut Reinikainen muistelee. Lopulta mies suostui, ja visioi nyt tapoja edistää kokemäkeläisten lasten ja nuorten jalkapalloharrastusta. Lähtökohdat kehittymiselle ovat hyvät. Seuran talous on kunnossa, ja johtokunnallisen verran seura-aktiiveja löytyy. Joukkueiden toimihenkilöiden – valmentajien, joukkueenjohtajien, huoltajien – värväämisessä tahtoo olla työmaata, mutta siitäkin on aina selvitty. Suurin huoli on aina pelaajien määrä. Se on mittari, jota katsotaan, kun halutaan selvittää, kuinka vankalla pohjalla harrasteseuran tulevaisuus on. Tässä suhteessa KoPalla ei mene mainittavan hyvin, muttei mainittavan huonostikaan. Seurassa on yhdeksän juniorijoukkuetta. Vanhimmassa joukkueessa pelaa vuonna 2000 syntyneitä, nuorimmassa vuonna 2012 syntyneitä. Muut ovat levittäytyneet ääripäiden väliin siten, että jokaiselle jalkapallosta kiinnostuneelle lapselle tai nuorelle löytyy oma joukkue. Se on hyvä se. Ongelmana on ikäluokkien pienuus. KoPan yhdeksästä juniorijoukkueesta vain kolme on ainoastaan samana vuonna syntyneistä pelaajista koostuvia. Muut joukkueet ovat kahden tai jopa kolmen ikäluokan yhdistelmiä. Tilanne on arkipäivää pikkukaupungin seuroille, mutta silti kaukana ihanteellisesta, jos sitä tarkastellaan kehittymisen ja joukkueiden pysyvyyden näkökulmasta. –Ikäluokat pienenevät täällä jo itsessään. Se on koko kaupungin ongelma, Reinikainen toteaa. Lasten määrään ei KoPa tai mikään muukaan seura voi vaikuttaa. Siihen sen sijaan voivat, kuinka suuren osan pienenevistä ikäluokista ne onnistuvat houkuttelemaan toimintaansa. Reinikainen haluaakin syventää yhteistyötä päiväkotien ja koulujen kanssa. Käytännön tasolla tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi yhdessä järjestettyjä tapahtumia ja runsaampaa tiedotusta. Keväällä KoPa oli mukana Liiku ry:n tapahtumapäivässä, mutta jatkossa vastaavia tempauksia voisi järjestää ihan omalla nimelläkin. Riittävän pelaajamäärän haaliminen aloittaviin ikäluokkiin on vireän seuran ensimmäinen elinehto. Toinen on pelaajien pitäminen harrastuksen parissa, mikä muuttuu vaikeammaksi sitä mukaa, kun he kasvavat. Ja selväähän on, että mitä pienempi alkuperäinen pelaajamäärä, sitä huonommin se kestää kiinnostuksen hiipumisesta johtuvia lopettamispäätöksiä. –Joukkueiden säilyttäminen 12-vuotiaista ylöspäin on erittäin tärkeää, mutta haastavaa, sanoo Reinikainen. Teini-iästä johtuvia lopettamisiakin toki tulee, mutta Reinikainen uskoo, että seura voi toiminnallaan pystyä pitämään harrastuksen niin mielekkäänä, että ne saadaan minimiin. –Pelaajat tulevat niin monista lähtökohdista. Jotkut haluavat kehittyä, jotkut vain harrastaa, monet sijoittuvat siihen väliin. Miten palvella kaikkia? Reinikainen kysyy, ja vastaa itse. –Yhteistyö lähiseurojen kanssa voisi olla vastaus. Yhteisjoukkuetoiminta etenkin vanhemmissa ikäluokissa mahdollistaisi sen, että mukana olevien seurojen motivoituneimmat pelaajat saisivat pelata yhdessä kilpailullisia pelejä. Samalla he jatkaisivat omassa joukkueessaan, eli yhteistoiminta toisi heille sitä kaivattua lisää, mutta ei lopettaisi heidän omien joukkueidensakaan toimimista. Malli on paperilla toimiva, ja sitä on aiemminkin yritetty seudulla käynnistellä. Toimivan, kaksisuuntaisen yhteistyön aloittamisessa on kuitenkin ollut, ja tulee olemaan, haasteensa. –Pelaajat ja vanhemmat saattavat nähdä vastustajan kanssa toimimisen uhkana. Ei tämä sormia napsauttamalla toteudu, mutta uskon, että aikaa alkaa olla kypsä yhteisille kokeiluille. Potentiaalisimmiksi yhteistyöseuroiksi Reinikainen kokee Lauttakylän Lujan ja Harjavallan Pallon. Kun seurat ovat samaa kokoluokkaa, ei käy niin, että isompi ottaa, muttei anna mitään. Etäisyydetkään eivät saa venyä liiaksi. Liiallista kiirettä ei ole. Vaikka tämäkin teksti on keskittynyt ongelmien ratkomiseen, ei KoPa kaipaa mitään akuutteja toimenpiteitä. Kyse on kauas katsomisesta, kestävän tulevaisuuden luomisesta. –Nämä kuviot ovat vasta omassa päässäni. Mutta jos johtokunta on yhteistyön takana, niin aion syksymmällä olla yhteydessä naapureihin, ja kuulostella näkemyksiä, kertoo Reinikainen. Sami Reinikainen on asunut Kokemäellä seitsemän vuotta. KoPan toimintaan hän lähti miltei heti paikkakunnalle muutettuaan. Toimi aiemmin seuran valmennusvastaavana. On suorittanut UEFA B -valmentajatutkinnon. Laskee valmentaneensa jo 23 vuotta. Toiminut ennen pääkaupunkiseudulla, entisiä seuroja ovat Hakunilan Riento ja Itä-Vantaan Urheilijat. Tunnustautuu lyhytsyöttöpelin ja pallonhallinnan ystäväksi.