Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

1441 leiriläistä pitävät Kokemäen liikkeellä tällä viikolla

Kokemäen kesän kiintopiste Pitkis-Sport on täynnä paitsi liikettä myös linssiluteita. Kameran kanssa on vaikea kävellä yhdenkään lajipisteen ohi ilman, että joku pyytää ottamaan kuvan jostakin hienosta tempusta. Hei, kato tää! Pitkiksellä ei ujostella. Ehkä kavereiden ja vilskeen määrä herättävät kaikissa pienen rämäpään, tai sitten ekstrovertit ovat muuten vaan enemmistö Suomen suosituimmalla liikuntaleirillä. Leiriseikkailun lajikseen valinneet Alexa Vainio , Helinä Vandell , Jade Johansson ja Vilma Lehtinen ovat vetäytyneet hetkeksi sivummalle. He kieriskelevät alas urheilukentän vallia pitkin. Porista ja Ulvilasta kotoisin olevat tytöt ovat todellisia leirikonkareita. Heidän yhteenlaskettu Pitkis-käyntiensä määrä on peräti 18. Kokemuksen rintaäänellä he kertovat vaijeriradan, kavereiden näkemisen ja uusien lajien testaamisen olevan leirien parasta antia, mutta lipunnosto ei aina tahdo innostaa. Telttamajoitus tuo mukavan eksoottisen lisän. Siisteys on teltassa sääntö numero yksi. –Uni tulisi hyvin, jos nukuttaisiin eikä pölistäisi, hymyilee Helinä ja tunnustaa nukkuneensa telttakaverinsa Vilman kanssa edellisyönä kolme tuntia. Mahdollisesta unenpuutteesta huolimatta tyttöjen muisti pelaa, kun kysytään tämän vuoden leiriteemaa. Se on luonnollisesti Suomi100, josta jalostuu jos jonkinlaisia tehtäviä leirin aikana. Keskiviikon vierailupäivänä urheilukentälle muodostetaan valtava Suomen lippu. Niin , mutta mitenkäs se vaijerirata? Aiempi väite siitä, ettei Pitkiksellä ujostella, kokee pienen kolauksen puiseen torniin kiivetessä. Kiikkerien portaiden liikenne on välillä kaksisuuntainen, sillä jotkut käyvät tasanteella toteamassa, että ihan vielä ei uskallus riitä laskettelemaan ilmateitse yli tyynen Pitkäjärven. Raumalainen Tilda Laivanen ei anna sisun nousta kaulaan. Muodostelmaluisteluleiriä edustava 7-vuotias myöntää jännityksen, ja pysähtyykin vielä vaijerin saatuaan vetämään henkeä, mutta astuu lopulta ilman päälle ja liitää komeasti vastarannalle. Onneksi vaijeriradalla riittää niin välineiden kuin uskalluksenkin kanssa auttavia ohjaajia. Yksi heistä on 10-vuotias porilainen Matias Valkama , joka on käynyt Pitkiksellä neljästi, muttei koskaan leiriläisenä. Hän työskentelee vaijeriradalla aikuisten kanssa kuin vanha tekijä. –Älä katso alas, kun kiipeät torniin, kuuluu Matiaksen tärkein ohje.