Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Myöhäisherännytkin voi kivuta korkealle – Tiina Valamaalle kolmas peräkkäinen Suomen mestaruus

Kokemäelle napsahti syyskuun alussa Suomen mestaruus, kun Tiina Valamaa voitti Tampereella järjestetyissä Suomen Aikuisurheiluliiton SM-maantiejuoksuissa kultaa kymmenen kilometrin juoksussa. KK-V Yleisurheilua edustava Valamaa kilpaili N50-sarjassa eli 1963–1967 syntyneiden sarjassa ja ylsi mestaruuteen ajalla 40.06. Osallistujia sarjassa oli 20, joista hopealle ennättänyt Virtain Urheilijoiden Sirpa Riitamäki hävisi Valamaalle 44 sekuntia. Vuonna 1964 syntynyt Valamaa on viime kausina hallinnut ikäluokkansa maantiekymppiä vahvalla otteella. Tampereella juostu mestaruus oli hänelle jo kolmas peräkkäinen. Voittoprosentissa ei ole parantamisen varaa, sillä osallistumiskertoja on kertynyt saman verran. Tuorein mestaruus oli edeltäjiään vaivalloisempi. –Se oli ajallisesti huonoin kymppi mitä olen ikinä juossut. Viimeinen kilometri oli tuskainen, polvivaivoista viime aikoina kärsinyt Valamaa kertoo. Valamaan ennätys maantiekympillä on vuonna 2015 juostu 39.07. Se on N50-sarjan voimassa oleva Suomen ennätys. Kulunut kausi on ollut Valamaan osalta muutenkin vahva. Heinäkuussa hän voitti radalla juostun 5 000 metrin kilpailun SM-kisoissa Lohjalla ja sijoittui toukokuussa Vierumäellä SM-maastojuoksujen kolmannelle sijalle.   Vaikuttava menestys aikuisurheilussa herättää helposti mielikuvan entisestä aktiiviurheilijasta, joka verestelee huippu-urheilu-uran muistoja. Valamaan tapauksessa näin ei kuitenkaan ole, sillä hän on juoksemisen suhteen myöhäisherännäinen. –En harrastanut nuorena erityisemmin liikuntaa. Myöhemmällä iällä idea vain lähti jostain, ja vuonna 2008 juoksin ensimmäisen maratonini. Maratoneja on sittemmin kertynyt 12, joista viimeisin on juostu vuonna 2013. Juoksukipinän sytyttyä Valamaa päätyi erilaisiin hölkkätapahtumiin, tutustui muihin harrastajiin ja tuli lopulta houkutelluksi mukaan ensimmäisiin SM-kisoihinsa kolme vuotta sitten. –Aikuisurheilukisat ovat hyvin monentasoisia. Ne ovat avoimia kilpailuja, joihin kaikki saavat osallistua. Kovimmat kilpailijat treenaavat valmentajien kanssa määrätietoisesti, jotkut ovat liikkeellä enemmän kuntoilumielessä. Valamaalla ei valmentajaa ole, vaan hän on itse omaksunut harjoitteluun liittyvää tietoa lukemalla. Normaaliin viikkoon sisältyy 5–7 tuntia treeniä, joka käsittää juoksemisen lisäksi pyöräilyä, hiihtoa, uintia, vesijuoksua ja kuntosalia. Motivaatio löytyy kahtaalta. –Pääni ja kehoni vaativat liikuntaa, muuten voin huonosti. Mutta on tässä muutakin tavoitetta, sillä kyllä minä pidän kilpailemisesta. Haluan, että harjoittelu johtaa johonkin, Valamaa toteaa. Joskus se voi johtaa erikoisiinkin kokemuksiin. Tällaiseksi Valamaa nostaa tammikuussa Vierumäellä käydyn 24 tunnin hiihtokilpailun, jossa hän voitti oman sarjansa hiihtämällä vuorokaudessa 262,8 kilometriä. Tämä on muisto, joka saa hänet hymyilemään. –Se oli todella mielenkiintoinen ja tyhjentävä kokemus. Etukäteen ei voinut tietää, miten kroppa ja pää kestävät, ja miten pysyy hereillä. Ensi vuonnakin haluaisin ehdottomasti olla mukana, kun hiihto hiihdetään taas helmikuun alussa. Vuorokauden mittaiseen hiihtokilpailuun tiivistyvät pitkälti ne asiat, joista Valamaa kertoo eniten kestävyysurheilussa nauttivansa – juoksemista ei sujuttelu kuitenkaan pysty suosikkilajin paikalta syrjäyttämään. –Juokseminen vaan on niin hienoa ja huoletonta. Kun suoritus loppuu, ei osaa yhtään sanoa, mitä lenkin aikana päässä on liikkunut, hän kertoo.