Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Hartauskirjoitus: Matka jonne haluamme ja hartaasti toivomme pääsevämme

Matka jolle kukaan ei halunnut. Tällainen lause osuu usein silmiimme. On usein matkoja, jonneka haluamme ja hartaasti toivomme joskus pääsevämme. Tämäkin matka josta ensimmäisessä lauseessa mainitsin, on hennon vaaleanpunaista ja ruusunhohtoista. Tarkoitus on luoda uskoa ja kauneutta sisimpään. Eräänä päivänä tämä matkalippu tuli minun kohdalleni – odottamatta – keskellä elämän kiireisen hyörinän. Ei ehtinyt tuntea pelkoa, epätoivoa. Sisimmässä oli enemmänkin hämmästystä. Alkoi kiireinen jakso. Ohjattuna sai mennä tuonne, tänne, sinne. Ei tarvinnut itse paljon ajatella, eikä ollut voimiakaan. Mutta kaiken aikaa sai tuntea taivaallista rakkautta ja huolenpitoa ja läsnäoloa. Arkienkelit olivat matkalla empaattisina osaajina, rakastavine käsineen, viisaine ohjauksineen. Vieläkin olen hämmennystä täynnä, miten voin kiittää tästä matkasta kylliksi. Kiittää Jeesusta, joka ei minua kipuineni hyljännyt, ja kaikkia rakkaita jotka jaksoivat minua kantaa, kun itse en jaksanut. Jeesuskin oli kipujen mies ja sairauden tuttava. Hän tiesi mitä sairasvuoteella tarvitaan. Hän tunsi myötätuntoa minua, lastaan kohtaan: auttaen, kantaen, voimaa antaen jokaiseen päivään ja uskoa luoden huomiseen. Tätä toivon sinullekin lukijani. Saakoon nämä pienet sanat rohkaista sinua ja olla lohdutuksena arjen puserruksessa, mitä se onkin. Antaa voimaa taistella, yrittää valoisin mielin katsoa huomiseen ja arkisten myrskyjen yli taivaan rantaa tavoitella. Muistaen, että Jeesus ei sinua hylkää, eikä jätä. Hän kulkee rinnallasi koko elämäsi. Haluan jättää sinut hänen haavoitettujen kättensä suojaan.