Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Hartauskirjoitus: Kirkkoja elämäni varrelta

Lapsuudestani muistan hyvin joulukirkkoreissut äidin kanssa. Me menimme äidille rakkaaseen Pornaisten kirkkoon. Heräsimme hyvin aikaisin, kävelimme pari kilometriä kirkkobussin päätepysäkille ja siitä turvallisella kyydillä kirkkoon. Silloinhan joulukirkot alkoivat kuudelta aamulla, mikä yhä on minusta ainoa oikea aika jouluaamun kirkolle. Kuoro lauloi hienosti, tunnelma oli lämmin, kynttilät loistivat, virret olivat tuttuja. Papin puheista en muista mitään. Tuo pappi, Armo etunimeltään, oli Pornaisten ainoa pappi, äidin rippipappi, äidin ja isän vihkipappi. Hänestä tuli minunkin lapsuuteni pappi. En tuolloin tiennyt, että muitakin pappeja on. Hän oli kastanut minut erään kouluvierailun yhteydessä, tuossa samassa koulussa kävin neljä ensimmäistä kouluvuottani ja koulukirkoissa kuuntelin aina tuota samaa miestä. Kotikirkkoni Mäntsälä jäi vieraammaksi. Toki legendaarinen Matti-pappi ja hänen vetämänsä rippikoulu ja konfirmaatio jättivät minuun syvän jäljen. Matti-pappia olen edelleen tavannut. Vuodet vierivät, uusia kotikirkkoja tuli ja meni. Sitten kolahti – Jumala kutsui minut papin tielle. Helsingin tuomiokirkosta tuli minulle rakas, Lapuan tuomiokirkossa sain pappisvihkimyksen. Sen jälkeen olen työni kautta saanut tutustua moniin kirkkoihin. Edelleenkin kuorot laulavat kauniisti, kynttilät loistavat, tunnelma on lämmin, mutta olen saanut kokea myös paljon uutta, ymmärrän jotain uudella tavalla, entistä syvemmin. Jumalanpalveluksen sisältö on tullut tutuksi ja rakkaaksi, liturgian ja rukouksen merkitys, ehtoollisen parantava vaikutus, yhtenäinen kokonaisuus. Saan itse olla osa tätä kaikkea, jakamassa toisille Jumalan rakkautta, mutta kuuntelijanakin saan jumalanpalveluksesta paljon, joka kerran lähden kirkosta valoisin mielin. Nakkilan kirkossa olen saanut olla töissä vuoden ajan. Kiitän tästä kauniista ja mahtavasta kirkosta, kiitos rakkaille työtovereilleni, kiitos teille nakkilalaisille, joiden rinnalla olen saanut kulkea – olen tuntenut oloni täällä oikein kotoiseksi. Tämä kirkko jää mieleeni erityisenä siinäkin mielessä, että tämän jälkeen koen jotain aivan uutta: jään eläkkeelle – mutta pappeudestani en koskaan jää eläkkeelle, se on leima, joka pysyy. Jumalan johdatusta ja siunausta teille kaikille!