Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Mustakynän pakina: Linnanjuhlien jännitysoireita

Nyt olen otettu. Minut on kutsuttu linnaan, itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Se sopii näin juhlavuotena. Tuskin olisin ennen mennyt. Nyt menen. Kutsukortti on tyylikäs ja taiteellinen. Siinä tämä arvovaltainen henkilö väittää, että hänellä on kunnia kutsua minut Linnan itsenäisyyspäivän juhlaan. Jo oli aikakin, Suomi on ihan kohta ollut sata vuotta itsenäinen ja meikäläinen yli puolet siitä tässä maassa. Aihetta juhlaan riittää kyllä. Vaan kyllä se fundeerailemaan laittaa, että mitä sitä päällensä pistäisi, frakkia, smokkia vai tummaa pukua. Päädyin siihen tumman pukuun. Himmensin sitä hiukan tuhkalla ja laitoin Kummosen kirppikseltä ostamani pinssit rintapieleen. Olisiko sitä yötä Espoossa, puoliveljen talon pannuhuoneessa. En taida viitsiä häiritä häntä. Kateellinen se on. Ei varmana ole itse saanut linnaan kutsua. Miksi hänet sinne kutsuttaisikaan? Mutta mun on tosin. Mä olen sentään kartanonherra, mutta aateliseksi eivät päästäneet vaikka olisin vähän maksanutkin. Suomessa ei enää oteta uusia aatelisia vanhojen pierujen joukkoon. Pitäkää arvonne. Me pidämme tasa-arvomme. Sain kohtuuhintaisen hotellihuoneen ihan siitä läheltä, Tuusulan puolelta, mutta taksit kulkevat. Ei sitä viitsi pääkaupunkiseudulla omalla autolla ajaa kun ei ole varma, onko se alkoholiton linnan booli täysin alkoholitonta ja meneekö pää pyörälle valssin pyörteistä. Se on rankkaa käännellä isovatsaista rouvaa. Mutta kättelyllä se homma alkaa. Taidan siinä jo kerätä huomiota sen verran, että nostan käteni suoraan ylös, ikään kuin tuulessa huojumaan eliskä kauvatsalaiseen laajakulmamorjestukseen linnanherran edessä. Se tyyli sopii kartanonherralle, niin tekevät karismaattiset toisilleen. Asiallisesti, mutta ei kankeasti, pitää linnassa käyttäytyä, kohtuudella syödä ja ajoissa lähteä pois. Meikäläinen sieltä linnasta ainakin tämän kerran vielä pois pääsee. Kovin on mieltäni lämmittänyt, että koulukaverini, liikehenkilö, paratiisipankin projektipäällikkö Pirjo-Riitta Pahkaneva kutsui minut Linnanjuhliin eli itsenäisyyspäivän viettoon Hämeenlinnan naisvankilaan. Kylläpä jännittää nyt, tunnustaa vain tämän O. Peltonen