Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Puheenvuoro: Digitaalisesta allekirjoituksesta tuli puumerkki

Ajoittaisena änkyränä ihmettelen välillä tätä maailman digitalisoitumista. Joskus tuntuu, että meille kaupataan ties mitä sovelluksia ihan vaan uutuuden nimissä. Välillä unohtuu kysyä, tarvitsemmeko näitä palveluja lainkaan. Mobiilimaksamisesta on viime aikoina puhuttu paljon. Se yleistyy kovaa vauhtia – ja on tosi kätevää. Raha siirtyy kännykällä ihan suit sait, sen kun vilautat puhelinta kaupan kassalla. Erityisen kätevää kännykällä maksaminen on kuulemma sen takia, että kännykkä on aina mukana. Ihan rakettitieteeltä tällainen maksaminen ei tunnu. Onhan tähänkin asti voinut maksaa pankkikorttia vilauttamalla. Ja se korttihan on meillä kaikilla aina mukana, eikö? Kun vielä laskee kortille plussaksi sen, ettei akun tyhjenemisestä ole murhetta, tuntuu kortilla maksaminen todella fiksulta. Pelillistäminen on nyt muotia. Elämäämme yritetään tuoda sisältöä panemalla meidän keräämään kännykkäsovelluksessa pisteitä tai tasoja – erilaisia saavutuksia. Tästä pelillistämisestä on tiemmä monenlaista hyötyä, erityisesti kai se, että kauppamiehet saavat myytyä meille enemmän tavaraa. Sehän se on kaikenlaisten sovellusten taustalla: tarve hankkia asiakkaasta rahanarvoista tietoa – ja sitten suorittaa kaupallinen akti maaliin. Entäs sitten nämä salasanat? Joka palveluun pitäisi olla oma, vahva salasana, jossa on isoja ja pieniä kirjaimia, numeroita ja erikoismerkkejä. Pitkäkin pitäisi olla, etteivät huijarit saa sitä selville. Mutta kuka näitä salasanoja jaksaa muistaa? No ei tarvitsekaan, sillä laitehan muistaa salasanan ja pitää sinut kirjautuneena, jos niin käsket. Pitää ja pitää – sen ajan kuin pitää. Joissain palveluissa salasanaa ei tarvitse "ikinä" kirjoittaa toista kertaa, toiset vaativat uutta kirjautumista tämän tästä. On se tosi rasittavaa. Miksi ihmeessä sormenjäljen tunnistustekniikkaa ole saatu käyttöön? Niin monelta ärräpäältä vältyttäisiin, kun joka palveluun voisi tunnistautua vaikka etusormea vilauttamalla. Se on kännykän vilauttamistakin kätevämpää – paitsi vanhoilla sahamiehillä. Postissa allekirjoitukset ovat olleet jo pitkään digitaalisia. Uusinta uutta on, että nimmari vetäistään etusormella kännykän ruudulle. Niin hauskan näköisiä noista nimmareista tulee, että taidan siirtyä allekirjoituksissa puumerkkiin.