Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Kolumni: Otsikoiden takaa

Kun vuosia sitten valmistauduin kokeisiin tai tentteihin, vanhemmat opiskelijat neuvoivat lukemaan vain otsikot ja väliotsikot. Ne kertovat muka kaiken tarpeellisen. Nykyisissä kirjoissa selitetään asioita perusteellisemmin. Edelleen pitää kuitenkin paikkansa muinaisen filosofin viisaus ”valitettavasti minulla ei ole aikaa sanoa tätä asiaa lyhyesti”. Että kuinka? Miettikää sitä. Takavuosina ”otti päähän” lehtien hassut otsikot. Niistä oli yritetty tehdä lennokkaasti uutista kuvaavia tiivistelmiä. Kuuluisan Ernesti Hentusen Totuuden torvessa oli otsikko ”Raataja-vanhus hukkui riistäjä-porvarin avantoon”. Nykyisin pöllähtävät silmille iskut ”osta”, ”tilaa”, ”lue”, ”hyppää Hassen siivelle”. Turhia sanoja. Ikään kuin käsillä olisi viimeinen mahdollisuus. Jos joku ostaa lehden, luultavasti hän sen myös lukee. Onko joku muu vetänyt herneen nenäänsä ilmaisusta ”oikeesesti”? Mistä ihmeen oikeesti? Sanaa hopotetaan yhtä paljon kuin aikoinaan ”niinkuteltiin”. Siitä jo luulin suomalaisten pässeen, kunnes alkoi vielä tökerömpi tilkesanojen viljely. Pyysin tuttua suomen kielen professoria selittämään, mistä moinen ilmaisu on tullut. Vastaus oli niin monimutkainen, että en saanut siitä tolkkua. Höyrypäisten touhua on sekin, kun ryhdytään pakolla istuttamaan yleiskieleen uudissanoja. Yksi kyhäelmä on sanassa ”pöhinää”. Muistan, miten ukot sotavuosien jälkeen tiputtelivat pontikkaa. Aluksi tarvittiin niihin talkoisiin pytyllinen rankkia, jonka tiedettiin ”pöhisseen” suojassa suurten kuusien. Lieneekö tuo totta, että Satakunnassa on kohtuullisen ahkerasti tiputettu pontikkaa? –Rojua se on ollut, korjaa mies Siikaisten puolesta. Kyseessä on sen verran merkittävä kansanperinne, että sitä taitoa kannattaa vaalia. Kokonaan toinen asia on, miten siihen suhtautuu virkavalta. Entisinä aikoina konstaapelit ottivat armotta kiinni heittiöt ja pistivät kumoon sellaiset keittiöt.