Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Kolumni: Vapaata sanaa Kokemäen seurakunnassa

Kokemäen seurakunnassa on riidelty niin paljon, että monia hirvittää. Maanantaisessa kirkkovaltuuston kokouksessa hirvitys näkyi korostettuna varovaisuutena. Valtuutetut olivat pääosin vaiti, ehkä vähän kuin varmuuden vuoksi. Ettei nouse mitään meteliä. Kipukohtia kokouksessa nousi esille, mutta ne yritettiin lakaista nopeasti maton alle. Jollain tavalla tässä onnistuttiinkin. Kokouksen alussa puheenjohtaja Hannu Heikola luennoi vapaasta sanasta ja avoimesta puhumisesta seurakunnassa. Tähän sopi huonosti se, ettei kirkkoherra Hannu Tomperi saanut puheen jälkeen pyytämäänsä kommenttipuheenvuoroa. Se siitä vapaasta sanasta! Talousarvion käsittelyssä erikoista oli se, että kukaan ei vaatinut Kokemäen kirkon muutostöihin varatun määrärahan poistamista. Kuitenkin ilmassa oli selviä merkkejä siitä, etteivät kaikki tule muutostöitä hyväksymään. Määräraha hyväksyttiin silti yksimielisesti. Tässä olisi tietysti ollut reagoinnin paikka, mikäli joku oli asiaa vastaan. Kirkon muutostyöt nousivat esille myös tiedotusasioissa, kun kävi ilmi, että seurakunnalle oli jätetty kopiot vuonna 2014 kerätystä adressista, jolla vastustettiin Kokemäen kirkon sisätilojen rakenteellisia muutoksia. Adressin kopioiden jättäjä oli ilmoittanut, että kielteinen kanta pätee edelleen. Surkuhupaisaa asiassa on se, että adressin allekirjoittaneista useampi kymmenen on jo kuollut. Kuinka pitkään tällaista adressia voi käyttää alkuperäiseen tarkoitukseensa? Maailman tappiin asti? Valtuutettu Sirpa Hahka-Reikko ihmetteli ääneen, mitä rakenteellisten muutosten vastustaminen tässä kohdin tarkoittaa. Uusissa suunnitelmissa kun ei ole tarkoitus kajota rakenteisiin, vaan lähinnä kalusteisiin. Hannu Heikola kertoi olleensa kuuntelemassa arkkipiispaehdokas Tapio Luomaa Porissa. Heikolan mukaan Luoma oli ottanut kantaa vanhojen harmaakivikirkkojen penkkien poistamiseen. Hänen kantansa oli ollut hyvin kielteinen: "Penkit kuuluvat kirkkoon, niiden kanssa on pystyttävä elämään". Heikola pyysi lausunnolleen vahvistusta myös paikalla olleelta Jouko Suontaustalta . Tämä oli kuitenkin sitä mieltä, että arkkipiispaehdokkaan kanta oli ollut peräti erilainen kuin Heikola muisteli. Ehkä sen voi lukea onnistumiseksi, että oikeaa riitaa ei nyt saatu aikaiseksi. Pinnan alla kuitenkin kipunoi kovasti.