Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Hartauskirjoitus: Väsyneelle valoa tummuvaan yöhön

Syksy on ollut raskas. Jatkuva pimeys, sadetta tai räntää. Ei ihme, jos lamaantuu, eikä haluttaisi lähteä ulos. Liikkumattomuus jäykistää ja saa kivut nousemaan pintaan, sekä ruumiin että mielen. Harjavallan Siltatielle tullessani mieleni virkistyy, kun näen jouluvalot, kolme kaunista tähteä ja niitä yhdistävät valojuovat. Tulee mieleen Pyhä Kolminaisuus: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Mieleni täyttää kiitos ja ilo. Miten paljon hyvää olenkaan saanut: perhe, muut läheiset, ihanat seurakuntalaiset, kodin ja kirkon, Jumalan armon. Päivät kuluvat monenlaisissa tehtävissä, mutta paljon jää vielä tekemättä. Väsymys valtaa ajatukseni ja ruumiini. Väsymys siitä, mitä kaikkea on tehnyt, nähnyt ja kuullut, suru ihmisten sairauksien ja kärsimyksen puolesta, monet vielä sanoittamatta jääneet esirukousaiheet. Samalla mieltä masentaa omien jouluvalmistelujen keskeneräisyys, ei millään jaksaisi. Mielessä alkaa soida Jari Kekäleen Väsyneen ankanpojan laulu : ”Isä Jumala, kuule huokausta, joka väsyneen huulilta lähtee. Olen taistellut, ilmaan hosunut, mitä kaikesta jäljelle jäänee…” Väsymys pakottaa pysähtymään. Kirkkovuodessa elämme nyt adventin aikaa, odotuksen ja paaston aikaa. Se kehottaa hiljentymään, siivoamaan sydäntämme kaikesta turhasta sekä näkemään ja kuulemaan toinen toistamme. Adventin aika ei ole vain oman joulun valmistelua, vaan auttavan käden ojentamista kohti heitä ja meitä, jotka kulkevat katse kohti maata. Samalla kurotamme kohti Kristusta ja Hänen rakkauttaan. Ensi sunnuntaina muistamme Johannes Kastajaa, joka kehottaa: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa!” Kirkossa saa levätä hetken, katsoa lepattavia kynttilöitä, lasimaalausta ja ristiä. Ehtoollinen yhdistää meitä toisiimme ja Jeesukseen. Tunnen, miten Pyhä Henki on läsnä, ja rukoilen kaikkien kirkossa olevien puolesta. Mitä siitä, jos jouluvalmistelut jäävätkin kesken, sillä oikea joulu alkaa seimen ääreltä, ristin juuressa. Se on täytetty. Kynttilät tuovat taivaallisen valon kajoa ja Jumalan ja ihmisten kohtaaminen heijastaa sitä Rakkautta, joka on antanut meille elämän. Jari Kekäleen laulu soi uudelleen mielessäni: ”Elän toivossa, elän laupeudesta, elän uskossa täytettyyn työhön. Ja vaikka muut häviää, aina jäljelle jää kolme tähteä tummuvaan yöhön.”