Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Mielipide: Mannerheim ja Suomen kansa sotien ja ylivaltojen puristuksessa

MIELIPIDE Suomen historia ja sotiemme tapahtumat ovat mykistävää luettavaa. Suomalaisten selviäminen ja sodanjälkeiset tapahtumat eivät jätä ketään kylmäksi. Toisille sotien päättyminen oli ilon ja helpotuksen aikaa, toisille taas suurten menetysten tosiasioita. Oli isiä ja naisia, jotka eivät palanneet, tuli leskiä ja orpoja. On suoranainen ihme, että sotiin joutunut Suomi on olemassa itsenäisenä, hyvinvoivana valtiona. Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla on itsenäisyyden muistutuksena yksi hauta yli muiden. Suomen marsalkka-presidentti Carl Gustaf Emil Mannerheim lepää siellä. Mannerheim syntyi 1876 Maskun Louhisaaren kartanossa. Ruotsalainen diplomaatti ja historioitsija Dag Sebastian Ahlander on kirjoittanut kirjan Gustaf Mannerheimin elämä. Diplomaatti kertoo Mannerheimin vaiheista Suomessa ja siitä, miten hän joutui uralleen Venäjällä. Mannerheimin monikielisellä identiteetillä on ollut merkittävä vaikutus hänen elämässään. Hänen henkilöönsä on kohdistettu arvostelua, jossa hänen identiteettiään epäiltiin. Hän oli ruotsinkielinen Suomessa ja hän oli Venäjällä oleskellut ja sotinut upseeri. Mannerheimin elämää oli varjostanut nuoruudessa perheessä tapahtunut skandaali vuonna 1880. Se särki kodin ja saattoi perheen taloudelliseen ahdinkoon. Sisarukset hajaantuivat ja suvun maine tärvääntyi. Ahlander kirjoittaa, että Mannerheimillä oli ollut nuoruuden sopeutumattomuuden lisäksi traagisia elämänvaiheita, pahimpana äidin varhainen kuolema 1881. Äiti Helene Julin oli murehtinut sukulaisilleen, että hänellä on huoli pojastaan, joka oli tappelupukari, haluton oppimaan ja keskittymään sekä kiivasluonteinenkin. Vaikeudet näkyivät myös Helsingin lyseossa ja Haminan kadettikoulun aikaan. Carl Gustaf oli silloin 15-vuotias. Hänelle sattui hyvin ikävä tapaus koulutuksen loppuvaiheessa. Siihen aikaan käytöshäiriöistä sai lomakieltoja tai pimeässä kopissa istumista. Mannerheimille tuli kovin mahdollinen rangaistus. Kenraali erotti hänet kadettikoulusta koulutuksen loppuvaiheessa. Tästä tuli Mannerheimin elämän käännekohta: Hänellä ei ollut tutkintoa, ei työtä eikä omia tuloja. Siksi hän motivoitui yksityisoppilaana Helsingin lyseossa ja oppi suomeakin. Hänellä oli tavoite päästä Nikolain ratsuväenkouluun Pietariin. Hän pääsi oleskeltuaan ensin Venäjällä kieltä oppimassa. Hän palasi Suomeen 1917 vuoden lopussa, jolloin Suomi oli julistautunut itsenäiseksi. Suomessa asui venäläisiä, täällä järjestäytyi punaisia ja suojeluskuntien valkoisia. Suomen tuleva kansalais- ja vapaussota sekä Suomen itsenäisyysjulistus 6. joulukuuta toivat siis 50-vuotiaalle kenraaliluutnantti Mannerheimille tehtävän, sillä Suomella ei ollut omaa poliisia ja armeijaa. Kansalaissodan aikaan käytiin ensimmäistä maailmansotaa. Suomen vapauduttua sodan kauhuista poliittinen valtapeli ja lyhytnäköinen virhearviointi saivat yliotteen. Valtionhoitaja Svinhufvud poliitikkoineen ajoi Mannerheimin eroamaan tehtävästään. Ehkäpä ulkopuoliset ja Suomen kansa ovat parhaiten käsittäneet Mannerheimin arvon. ”Venäjän presidentti Vladimir Putin kunnioitti Mannerheimia laskemalla seppeleen hänen haudalleen postuumina hyvityksenä.” (Ahlander 2016) Tämä tapahtui vuonna 2001. Suomen kansa on kustantanut vuonna 1960 pystytetyn Mannerheimin ratsastajapatsaan, joka on aivan Helsingin keskustassa. Ahlander toteaa, että ”siellä hän ratsastaa edelleen, eduskunnan ohi,” Tuo lause on mielestäni ikään kuin symbolinen kuvaus korkealla ratsastavasta, etäisestä marsalkka Mannerheimista.