Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Pakina: Vinttikirjurin jouluaatto

Ei teitä varmaan yhtään kiinnosta kuinka pakinoitsija viettää jouluaan. No minäpä kerron. Ensinnäkin pakinoitsija ei ole pakinoitsija jouluna, vaan harras hartautta harjoittava kunnollisempi kansalainen eli vain vinttikirjuri, ruattinkiäliseltä nimeltään Olof Otur, joka herää aattoaamuna aikaisin ja vilkaisee uuniin. Kinkun mittarin neula vipajaa kahdeksankympin paikkeilla. Siispä liha uunista ulos. Jos kaikki rasva pysyy uunipannulla, Olof kokee olevansa hyvä myös ruuanlaitossa. Ei sentään herätä muijaansa vielä näin aikaisin. Aamukahvin jälkeen Olof pukeutuu lämpimästi ja ottaa kylmästi kävelysauvat kätösiinsä ja kehtaa silti otsalamppunsa sytyttää. Postilaatikolle on hirveä sadan metrin kävelymatka. Lehden luvun jälkeen Olof ja kissa kiertävät kinkkua kunnes keksivät jo jäähtyneen kulman. Maistavat toisenkin kerran. Päivä valkenee ja näyttää kauniin vihreän kuusen akkunan pielessä. Se on siitä kummallinen kuusi, että se on ihan luvalla haettu naapurin metsästä kun omasta pellonojasta ei malta kaataa. Kuusi saa yllensä kynttilät. Jo toisena jouluna Olof saa ne kiroilematta kiinnitetyiksi eikä huomaa huomautettavaa rouvansa koristelutyylissä. Siksi vilkaisee otsansa yläpuolelle. Ei näy sädekehää mutta ei enää tunnun sarventynkiäkään. Kännykän sulkee, oven säppiin lonksahuttaa hän ja sitten ekumeenista hartautta katsoopi hän konvehteja napsutellen, odottaen joulurauhan julistusta. Se sujuu perinteisesti, Luojan kiitos! Päiväateria on kevyt: satakuntalaista sallattia, valkokastiketta ja lipeäkalaa. Niinpä ruokalevon jälkeen jaksavat he kynttilöitä sytytellä, kirkossa torkkua ja lopuksi kirkon nurkalla haukotella Maa on niin kaunis -virren sanoin. Kotona syödään taas ja levätään ja sitten vähän syödään kunnes loppuillaksi ateriakäytäntö vakiintuu, konvehteja koko ajan, kinkkua kohtauksittain. Lahjusten vaihdon jälkeen istuvat he kaikessa rauhassa kynttilöitä ja television jouluohjelmaa katsellen. Sitä alkaa joulu jo olla paremmalla puolella, huokaisee Olof kun kissaansa silitellen ja päättää tämänkin raportin rehellisesti allekirjoittaa nimellä O. Peltonen ja toivottaa samalla lukijoilleen: Hyvää joulua!