Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Rina saa soittamisesta iloa ja itsevarmuutta

Harjavaltalainen Rina Palmroth istahtaa pianonsa ääreen joka päivä koulun jälkeen. –Ainakin tunnin harjoittelen joka päivä. Joskus keskittyminen saattaa herpaantua, jos porukat ovat kotona, Rina naurahtaa. Kotiväki ei kuitenkaan koskaan ole kieltänyt Rinaa soittamasta, ei edes keskellä yötä. Rina on soittanut Huittisten musiikkiopistossa pianoa yhdeksänvuotiaasta asti eikä lopettaminen ole käynyt mielessäkään. Tavoitteet ovat silti matkan varrella muuttuneet. Vielä alakoulussa hän ajatteli, että musiikista tule myös ammatti, enää hän ei ole yhtä varma. Varmaa on vain se, että pianonsoittoa hän ei koskaan lopeta. –Musiikki antaa valtavasti iloa ja kasvattaa pitkäjänteisyyttä. Soittaminen antaa myös poispääsyn arkielämästä, kaikki muu ympäriltä häviää silloin kun soittaa, Rina kertoo. Aina soittaminen ei tietenkään suju kuin tanssi. Esiintymislavalla jännittää, kädet tärisevät ja joskus tulee täydellinen black out, muistikatko. –Niistäkin oppii! Sitä paitsi oppilaskonserteissa on aina mukava ilmapiiri, Rina kertoo. Rina kertoo nauttivansa esiintymisestä, koska siinä on oma jännityksensä. Kilpailemisesta hän ei kuitenkaan pidä. –En tiedä, onko se ihan minun juttuni. Tykkään soittaa tapahtumissa, mutta en tiedä riittääkö kunnianhimoni kilpailuihin. Kilpailutilanteissa pitää olla tietyllä tavalla itsevarma. Pitää osata sulkea korvansa siltä miten muut soittavat, eikä saa verrata itseään muihin. Rina tietää myös sen, että kuuluisaksi pianistiksi on vaikea tulla kilpailematta. Kuuluisuus ei kuitenkaan ole hänelle mikään päämäärä tai tavoite. –En ehkä välttämättä sitä haluakaan, Rina myöntää. Tuorein kokemus isosta musiikkitapahtumasta Rinalla on marraskuulta, kun hän osallistui Nuorten Chopin -tapahtumaan Helsingissä. Mukana oli 60 nuorta, ja viikonlopun ohjelmassa oli paitsi konsertteja ja esiintymisiä, myös luentoja ja mestarikursseja. –Se oli tosi kiva kokemus. Viikonlopun aikana kuunneltiin vanhoja musiikkinäytteitä ja käytiin säveltäjien elämää läpi. Rinan mielestä oli hauska huomata, että lavalle nouseminen jännittää ihan jokaista esiintyjää. –Kyllä se minuakin jännitti, mutta ei niin paljon kuin oppilaskonserteissa. Varmaan se ilmapiiri auttoi. Rina torjuu jännitystä mielikuvaharjoittelulla. Joskus se toimii paremmin, joskus huonommin. –Pienenä ajattelin, että sitten kun olen iso, en enää jännitä, mutta se jännitys on vain kasvanut. Se kuitenkin kuuluu asiaan ja on ihan normaalia. Pitää vain psyykata itseään eikä saa miettiä, mitä siellä lavalla tapahtuu. Piano oli aikanaan itsestään selvä valinta musiikista kiinnostuneelle Rinalle. Isoveli soitti pianoa, joten siskon oli helppo seurata hänen jalanjälkiään. –Olen jo pienenä pimputtanut pianoa ja kävin tietysti myös katsomassa oppilaskonsertteja. Soittamisesta oli helppo innostua, kun kotonakin oli soittimia. Pianossa kiehtoo se, että kun siinä on paljon koskettimia, siitä saa paljon erimuotoisia ääniä. Aikuisena voisin opetella soittamaan myös viulua. Musikaalisuus kulkee Palmrothin suvussa, sillä Rinan isä on aina soittanut kitaraa. –Isoveli lopetti soittamisen yläkoulussa, mutta isä soittaa paljon – ajallisesti enemmän kuin minä! Soittamiseen Rina kannustaa myös muita. –Lapsilla on nykyisin tosi paljon harrastuksia, mutta kannustaisin aloittamaan nuorena myös jonkin instrumenttiharrastuksen. Se tarjoaa mahdollisuuksia monenlaiseen ja valmiudet aina ammatiksi saakka. Harjavaltalainen pianonsoiton harrastaja. Keskustan yläkoulussa kahdeksannella luokalla. Aloitti pianonsoiton kuusi vuotta sitten Huittisten musiikkiopistossa. Ollut koko ajan saman opettajan, Andrea Kocsisin opetuksessa. Käy soittotunneilla Harjavallassa ja teoriatunneilla Huittisissa. Kumpiakin on kerran viikossa. Harjoittelee lisäksi kotona vähintään tunnin päivässä. Haluaa kehittyä edelleen tulkitsijana ja soittaa yhä vaikeampia kappaleita. Aikoo peruskoulun jälkeen Jämsän kristillisen kansanopiston musiikkilinjalle ja vasta sen jälkeen lukioon. "Tykkään soittaa tapahtumissa, mutta en tiedä riittääkö kunnianhimoni kilpailuihin."