Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Loppiainen lopettaa joulun pyhät ja tuo tietäjät seimelle

Loppiainen on monille se päivä, kun palataan takaisin arkiruotuun joulusuklaiden ääreltä. Loppiainen kuuluu joulun pyhiin ja kirkkovuoden kalenteriin, ja se nimensä mukaisesti lopettaa kristillisen joulun ajan juhlinnan. Suomalaisessa kansanperinteessä joulunajan on taas katsottu jatkuvan Nuutin päivään saakka. Länsimaisissa kirkoissa, kuten luterilaisessa, katolisessa ja anglikaanisessa kirkossa loppiaista juhlitaan itämaan tietäjien Betlehemiin saapumisen kunniaksi. Monissa maissa loppiaista kutsutaan myös kolmen kuninkaan päiväksi. Ortodoksisessa perinteessä loppiaisena muistellaan sen sijaan Jeesuksen kastetta. Loppiaisen on arvioitu olevan jopa jouluakin varhaisempi kristillinen juhlapäivä. Loppiaispäivänä kunnioitetaan kolmen viisaan miehen vierailua Jeesus-lapsen luona. Loppiaisena idän viisaat tietäjät saapuivat kumartamaan Jeesus-lasta tähden johdattamina ja tuomaan tälle kallisarvoisia lahjoja. Toisin kuin monissa joulukuvaelmissa, itämaan tietäjät ja paimenet eivät olleet yhtä aikaa liikkeellä Jeesus-lapsen synnyinyönä. Tietäjien määrästäkin on esitetty erilaisia näkemyksiä. Joissakin tarinoissa tietäjiä olisi ollut peräti kahdeksan tai jopa kaksitoista, mutta todennäköisesti lahjojen määrä on vaikuttanut siihen, että tietäjien määräksi on omaksuttu kolme. Raamatussa ei mainita myöskään tietäjien nimiä, mutta tietäjät on tarinoiden pohjalta tultu tuntemaan kolmena kuninkaana, jotka olivat Melchior, Kaspar ja Balthasar. Pitkien matkojen takaa Betlehemin talliin saapuneet itämaan tietäjät ovat tuttuja myös Tiernapoikien lauluesityksestä. Keskiaikainen Tiernapoika-perinne elää vahvana etenkin Pohjois-Pohjanmaalla, mutta kautta Suomen laulutaitoiset koululaiset eri aikoina ovat saaneet laulettavakseen joko Murjaanien kuninkaan tai kuningas Herodeksen roolin koulun joulujuhlassa. Loppiaisen evankeliumi kertoo lahjojen antamisesta. Jeesukselle tuotiin kultaa, suitsuketta ja mirhamia, mikä kertoo lahjan antajien suuresta kunnioituksesta lahjan saajaa kohtaan. Samalla itämaan tietäjät on kuvattu teksteissä eri maista saapuneiksi, eri kulttuurien edustajiksi. Tämä taas muistuttaa yhteisistä valon ja ilon hetkistä.