Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Puheenvuoro: Palvelusta tulee uudistaa, mutta kurista ei pidä tinkiä

Onnea vaan, muistan olleen se tervetulotoivotus, jonka sain ensimmäiseltä kohtaamaltani sotilaspoliisilta astuessani varusmiespalvelukseen vuosituhannen alussa. Minulle määrätty yksikkö ei ollut kaikkein suosituin Porin prikaatissa. Myöhemmin totesin, etten olisi pioneerikomppaniaa vaihtanut mihinkään – huolimatta siitä, etten muiden yksiköiden toiminnasta edes tietänyt. Kuri oli varusmiespalveluksen alkuaikoina tiukka, ainakin koin sen niin. Sittemmin ymmärsin, etteivät varusmiesjohtajat toimineet ilkeyttään tai esimiestehtävän suoman vallan sokaisemana. Loppu palvelusaika tuntui helpommalta, kun alku oli ollut vauhdikkaampi. Tervetuloa , olet tullut hyvään paikkaan, pitäisi kuulua vastaanottotervehdys nykyisin. Näin kertoi Porin prikaatin komentaja Rami Saari Helsingin Sanomien verkkosivuilla julkaistussa uutisessa maanantaina. Hän aloitti tehtävässään vuosi sitten, ja on siitä lähtien tuonut esille näkemystä, että vanhoista tavoista pitää päästä eroon tai ainakin niitä pitää uudistaa. Sattumaa vai ei, mutta keskeytysmäärät ovat sittemmin laskeneet. Samaa näkemystä voidaan soveltaa niin siviilissä kuin varusmiespalveluksessa; pitääkö jotain tehdä vain siksi, että niin on aina tehty? Ei pidä, huolimatta siitä, että armeijan harmaissa asialla on oma merkityksensä. Kun työskennellään esimerkiksi ampuma-aseiden ja räjähteiden parissa, tiukan järjestyksen merkitys korostuu. Sooloiluun ei ole varaa. Kertausharjoituksissa olen ollut yhden kerran, ja silloinkin melko pian, eli alle kaksi vuotta varusmiespalveluksen päättymisen jälkeen. Jo tuolloin saattoi huomata, että varusmiesten turhanpäiväisestä juoksuttamisesta pyrittiin eroon. Eversti Rami Saaren avaus ei siis ole uusi, mutta hän lienee antanut sille kasvot, ainakin viime aikoina. Ja hyvä niin. Toimittajana olen sittemmin ollut varuskunta-alueella useita kertoja, pääasiassa Huovinrinteellä, mutta myös Niinisalossa. Päällimmäisenä mieleen on jäänyt tunne, että toiminnan ammattimaisuus on kasvanut. Sekin kertonee, että varusmiesten pompottelusta on pyritty eroon. Pitää tosin muistaa, että maastossa ilmapiiri on aina eronnut paljon siitä, mitä se on kasarmiolosuhteissa. Seuraavan kerran päässen seuraamaan lähietäisyydeltä toimintaa Porin prikaatissa tulevana keväänä. Olen jo usean vuoden ajan toivonut uutta kutsua kertaamaan, ja viime vuoden loppupuolella vihdoin sain sellaisen. Kertausharjoitus lienee kuitenkin kohdallani väärä termi: Alkujaan suoritin varusmiespalveluksen Säkylässä, ja olen koulutukseltani keittäjä. Lopputalvesta olen sen sijaan menossa Niinisaloon, ja harjoituskin liittyy enemmän nykyiseen työhöni. Omanlainen avaus sekin, vaikkei tietenkään ennenkuulumaton.