Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Kolumni: Yrityshaalijan haastava tehtävä

Kuntien tärkeimpänä tehtävänä pidetään nykyisin elinkeinopolitiikkaa. Pohjimmiltaan olennaisinta on tietysti, että kunnan on tarjottava palvelut kuntalaisilleen. Mutkan kautta kuitenkin yritykset työpaikkojen myötä tuovat kuntaan terveydenhuollon, koulujen ja muiden peruspalveluiden kipeästi kaipaamia verotuloja. Elinkeinopolitiikkaa on käsitteenä viime aikoina alettu pitää epämuodikkaana ja usein halutaankin viitata elinvoimaan. Elinkeinojen hyväksi kunnilla ei kieltämättä viimeisimpien lakiuudistuksen jälkeen juuri joustomahdollisuuksia olekaan, yrityksiä ei saa tukea suoraan eikä epäsuorasti. Harvoin yrittäjät sellaista itsekään haluavat. Elinvoimana nähdään yrityskentän ja liike-elämän toimintojen lisäksi yleensä esimerkiksi tasokas koulutus ja ympäristön viihtyisyys. Tohtori Timo Aro tulkitsee elinvoimaa muun muassa kovien ja pehmeiden vetovoimatekijöiden sekä kunnan maineen ja sijainnin kautta. Veto- ja pitovoimaa voi olla niin ulkoista kuin sisäistäkin. Suomen kuntien elinkeinoihin liittyvän edunvalvonnan hoitaminen on ikuisessa myllerryksessä. Välillä uskotaan kuntien yhteistyön voimaan, nyt näyttäisi vallalla olevan yliampuviakin odotuksia kontolleen saavien elinvoima-asiamiesten, ”yrityshaalijoiden”, palkkaaminen. Usein myös kuntajohtaja saa osakseen piikittelyä, miksi yhtä tai toista yritystä ei ole yritetty omaan kuntaan houkutella. Yleensä tietysti on, kakkospalkintoja vain ei kilpailuissa jaeta. Olen itse seurannut kymmenisen vuotta elinkeinoelämää kuntien näkökulmasta ja sitä ennen innovaatioyritysten tutkijana. On selvää, että yritystä ei saa yksikään kunta itselleen huijattua, niin tarkat laskelmat ennen uutta investointia tehdään. Kokemäellä säännöllisesti esiin nousevan VT 2:n osaltakin liikennemäärät tulevat aina ensimmäisenä yrityksen kanssa neuvoteltaessa esiin. Varsinkin jos sen nurkalta tarkoitus olisi jotain suoraan kuluttajille pystyä myymäänkin. Yrityshaalijan työ on mielenkiintoista, yllättävääkin. Olen käynyt onnistuneimpia sijoittautumisneuvotteluja aivan tavallisen soittokeikkani väliajalla, ihan tässä kylillä. Tietysti myös Helsingissä on kaupungin pakko olla edes jonkun huulilla keskusteluissa, siksi mahdollisimman moniin lobbarirekisteihin on hyvä nimensä saada. Varsinaisesta elinkeinopolitiikasta kasvotusten suoraan harvoin puhutaan, mutta rivien väliin jää paljon. Rivien välissä taitaa olla juuri niitä veto- ja pitovoimatekijöitä, joista Arokin kuntia muistuttaa.