Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Puheenvuoro: Kauempaa näyttää erilaiselta, etäisyys avaa ajatuksia

Kotoisasti harmaantunut nainen istui viikonloppuna bussissa viereeni. Hän asetteli Nikoninsa ikkunalaudalle ja kysyi vieruspaikan vapautta sujuvalla englannilla. Pyhäjoelta linja-auton kyytiin noussut nainen tiedusteli kahvitaukoa. Totesin, etteivät nämä pysähdy yhtään tarvittavaa pidempää ja tarjosin virvoitusjuomaa. –En ole juonut limsaa 20 vuoteen, mutta kiitos vaan, rouva totesi ja aloitti vilkkaan keskustelun. Huomasin kielitaitoni olevan kovin ruosteessa, mutta nyökyttelin sujuvasti jees jeesiä ja välillä esitin tarkentavia kysymyksiä. Kävi ilmi, että rouva oli toimittaja ja käynyt tutustumassa Hanhikiven alueelle sen ydinvoimalasuunnitelmien vuoksi. Rouvitella uskallan, sillä lainasin puhelimensa hukanneelle omaani ja hän kertoi ilmoittavansa puolisolleen Ruotsiin tulostaan. Ruotsia sentään nainen ei minulle edes yrittänyt jutella, molemmille vieras kieli sujuu mutkattomammin ilman ymmärrystä hidastavia murteita. Kuultuaan , että olemme kollegoita, hän kyseli kovasti, mitä Satakunnassa on uutisoitu ja ajateltu Fennovoiman suunnitelmista rakentaa Rosatomin kanssa uusi ydinvoimala. Kerroin, että alkuun keskustelu oli vilkkaampaa, sittemmin se on rauhoittunut. Osa vastustaa, alueen ihmiset puoltavat rakentamista työpaikkoihin ja elinvoimaan vedoten. Ruotsalaistoimittajaa kiinnosti erityisesti suomalaisten suhtautuminen ydinvoiman vastustajiin. Hän itse kuului vastustajiin, eikä epäröinyt tuoda huoltaan ilmi. –Asut siis muutaman kymmenen kilometrin päässä Olkiluoto 3:sta? Eikö sinua pelota, edes lastesi puolesta? En osannut sanoa mitään. Eikä minun oikeastaan tarvinnut. Pysyn helposti vieraiden kanssa keskustellessa mieluummin toimittajan neutraalilla linjalla, pyrin kertomaan keskustelukumppanilleni erilaisia näkemyksiä, joita ydinvoimasta Suomessa esitetään. Sekä puolesta että vastaan. En olisi heti aavistanut, että ydinvoimarakentamisesta päästään niin luontevasti siirtymään presidentinvaaleihin. Ruotsalaiskollega oli käsityksessä, että suomalaisista yhdeksän kymmenestä olisi valmis liittymään Natoon. Ruotsissa aiheesta keskustellaan tällä hetkellä kiivaasti. Totesin vain, että eivät kai sentään suomalaiset niin Nato-myönteisiä ole, presidenttiehdokkaista puhumattakaan. Pidän näistä satunnaisista keskusteluista tuntemattomien kanssa. Koskaan ei tiedä, mitä oppii jakamalla ajatuksia toisen ihmisen kanssa. Parhaimmillaan se murtaa ennakkoluuloja ja auttaa jäsentämään omia ajatuksia. –No anna sittenkin sitä Coca-Colaa, tuumasi nainen. Jätimme iloiset hyvästit kun hyppäsin bussista ennen häntä.