Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Kolumni: Seurakuntien tulee ottaa jäsenmäärän harveneminen todesta

Seurakuntien jäsenmäärää kurittavat kuolema ja oman päätöksen kautta eroaminen. Valtakunnallisesti evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu enää seitsemän kymmenestä suomalaisesta, Harjavallassa vähän useampi. Kokemäellä ja Nakkilassa yhä kahdeksan kymmenestä on seurakunnan jäseniä. Vain kolme vuosikymmentä sitten koko maassa kirkon jäseniä oli 90 prosenttia suomalaisesta. Muutos on ollut valtavan nopea ja se haastaa seurakuntia. Ei ehkä ennennäkemättömästi, mutta aivan uudella tavalla. Suurten ikäluokkien harventaessa jäsenlukuja kuolemalla uusia jäseniä kastetaan entistä harvemmin. Kastettavien määrä kaikista syntyneistä sekin pienenee, kun kirkosta eronneiden osuus vanhempina kasvaa. Merkittävin syy jäsenkatoon on kuitenkin eroamisten määrä. On selvää, että seurakunnan pitää vastata jäsentensä tarpeisiin, mikäli se haluaa pitää ne. Halpaan markkinointiin ei kuitenkaan ole syytä, hyviä palveluita toki kannattaa tuoda esiin. Jokseenkin pään pensaaseen laittamista on kieltää maallistumisen mukanaan tuomaa jäsenistön vähenemistä. Kirkon tulee miettiä omaa tehtäväänsä ja palvella sen mukaisesti jäseniään. Evankelis-luterilainen kirkko on yhä niin suuri, että sen sisälle mahtuu eri tavalla uskovia. Kristillisillä herätysliikkeillä ja arkisemmin jäsenyyteen suhtautuvilla tapakristityillä pitää olla sija joulukirkossa. Perinteisiä toimintatapoja täytyy puntaroida kriittisesti. Olen sitä mieltä, että seurakuntia ja niiden palveluita tarvitaan yhä kipeästi. Oleellista on kysyä, mihin tarve kohdistuu? Riittäisivätkö pienemmät toimistotilat tai onko kokoustilojen vuokraaminen seurakuntien ydintehtävää? Moni kirkosta eroava kertoo vieraantuneensa sen opetuksesta ( Kati Niemelä , Kirkosta eroaminen 2006 ). Osa kertoo uskovansa, muttei tarvitse sen toteuttamiseen kirkkoa. Monelle eron syy liittyy kalliina pidettyyn jäsenmaksuun, kirkollisveroon. Kaikki ovat henkilökohtaisia ja sellaisina todellisia syitä. Kirkon jäsenet usein kertovat maksavansa mielellään verokymmenyksensä sen hyvän vuoksi, mitä kirkko tekee. Päiväkerhot, diakoniatyö, avustukset ja läheisen mukana kulkeminen ilon ja murheen hetkissä ovat sellaisia. Turhan usein ratkaisut liittyä tai erota tehdään toissijaisten seikkojen vuoksi. Itse lasken sellaiseksi vaikka kinastelun päätöksenteossa. Se on suuremmassa kuvassa vain kivi kengässä, hoituu ravistelemalla. "Seurakuntia ja niiden …palveluita tarvitaan …yhä kipeästi.