Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Hartauskirjoitus: Nälkäisiä auttaisinko, taittaisinko leivästäni puolikkaan?

Olen nälkäisenä äreä. Samoin käy, jos kahvitaukojen välit venyvät liian pitkiksi tai yöunet jäävät liian lyhyiksi. Omat kokemukseni vahvistavat sen tiedon, että ihmisen perustarpeiden täytyy ensin olla kunnossa ennen kuin ihminen voi keskittyä henkisempiin tai hengellisempiin asioihin. Pelastusarmeijan soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa – ajatus sopii diakoniankin arvomaailmaan. Sunnuntaina alkava yhteisvastuukeräys puhuu ruokaturvasta. Maailmassa on paljon nälänhätää ja puutetta ruuasta, puhtaasta vedestä ja elämisen muista perusasioista. Kirkon Ulkomaanapu vie avun perille diakonian hengessä. Suomessa lähes 450 000 ihmistä joutuu päivittäin tekemään valintoja mihin vähäiset rahansa käyttää; maksaako laskun, ostaako lääkkeet vai voiko käydä kaupassa. Yhteisvastuukeräyksen tuotolla autetaan ihmisiä diakoniatyön kautta vaikeissa taloudellisissa tilanteissa. Jos ihminen joutuu joka päivä kamppailemaan arjessa selviämisestä, tuntuu kornilta lohduttaa häntä sillä, että kyllä Jumala auttaa. Silti sekin on totta. Usein Jumalan apu kuitenkin näyttäytyy ihmisten elämässä siten, että apua saa joltain ihan tavalliselta ihmiseltä. ”Nälkäisiä auttaisinko, taittaisinko leivästäni puolikkaan? Jaksaisinko muserretun, lannistetun auttaa maasta nousemaan?” kyselee virren 441 tekijä. Diakoniassa kuljetaan toisen ihmisen rinnalla hänen arjessaan eikä luovuta toivosta. Kynttilänpäivän Raamatun tekstit kertovat meille, että Jumala on valo. Valo, jossa ei ole pimeyden häivää. Johannes jatkaa kirjeessään myös, että ”jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme”. Kristityn ei tule pitää Jumalalta saamaansa valoa piilossa vaan pysyä Jumalan yhteydessä, kosketuksissa valon lähteeseen ja säteillä sitä valoa ympärilleen. Kun valomme alkaa hyytyä, niin Johannes rohkaisee ”Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (I Joh. 1:5–7)