Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Vuosi 1918: Sisällissota ja punaisten valta toivat pelon Kokemäenjokilaaksoon – Tapetut sotilaat jäivät pikkutytön mieleen

Sisällissodan puhjettua tammikuun lopulla 1918 Kokemäenjokilaakson kunnat joutuivat punaisten hallintaan. Valtaosa suojeluskuntalaisista lähti Kankaanpäähän valkoisten rintamalle. Punakaartit ottivat valvontaansa kulkuväylät, rautatieasemat ja puhelinkeskukset. Levottomuus lisääntyi, kun jokilaaksoon tuli taas venäläisiä sotilaita – ja porilaisia punakaartilaisia. Kokemäen oma punakaarti oli pidättyväinen, vallan ottivat Porin punaiset. Kokemäkeläinen maanviljelijä ja kunnallispoliitikko Frans Horelli muisteli myöhemmin punaisen vallan alkuvaiheita koko talven häijyimpinä hetkinä. Kokemäen ja Peipohjan rautatieasemille kertyi sotilasjunia, koska ne eivät voineet jatkaa matkaansa Tampereen suuntaan. Rautatie oli poikki, kun suojeluskuntalaiset olivat räjäyttäneet kaksi rautatiesiltaa. Horellin mukaan sotilasjunien ovista pisti ulos konekivääreitä ja kenttätykkejä valmiina toimintaan. Samaan aikaan venäläiset sotilaat kiersivät ryöstelemässä. Levottominta aikaa kesti vajaan viikon. Horellin mukaan venäläiset olivat liikkeellä yleensä iltamyöhällä, ryöstömatkoja tehtiin kauppoihin, meijeriin ja maataloihin. Kokemäen Mäkikylässä asunut 12-vuotias yhteiskoululainen Leo Pohjala kirjoitti päiväkirjaansa poikkeuksellisista tapahtumista kotonaan Pusson tilalla: –6. helmikuuta. Meille tuli ryssiä kello yhden aikaan. Ne menivät paronin puolelle. Sieltä ne ottivat ruskean kapsäkin ja täyttivät sen kalleuksilla. Meiltä veivät herätyskellon ja kahvipannun. Ryöstelijöille kelpasivat kaikenlaiset tavarat, mutta voi ja kankaat olivat halutuimpia. Harjavallassakin moni koti, maatila ja kauppa joutuivat ryöstetyksi. Punaiset veivät arvokkaan omaisuuden – ja osa tavaroista rikottiin paikalla. Tuhoja tehtiin esimerkiksi Emil Cedercreutzin taiteilijakodissa, jossa paroni joutui ryöstön kohteeksi 4. helmikuuta. Cedercreutz oli nukkumassa, kun venäläiset sotilaat tulivat Harjulaan punakaartin puolesta aseita etsimään. Hän menetti sotilaille paitsi revolverinsa, myös rahansa, kellonsa ja muuta omaisuutta. –Teillä on rahaa, on meille kerrottu, paljon rahaa. Antakaa tänne tahi teidän tapetaan, Cedercreutz muisteli sotilaiden uhkailleen. Harjavallan kirkkoherra Kustaa Raimoranta sai punaisen vallan aikana toimia vapaasti. Hän piti säännöllisesti jumalanpalveluksia ja hartaushetkiä. Huhtikuun 12. päivänä punakaartilaiset kuitenkin saapuivat pappilaan. He ryöstivät kodin ja sotkivat kirkonkirjat. Levottomissa oloissakin oli elettävä. Leo Pohjalan päiväkirjamerkinnöissä arki ja karut tapahtumat sekoittuivat vähäeleisesti. –16. helmikuuta, lauantai. 5 astetta kylmää. Kaunis ilma. Artturi Helenius ammuttiin Peipohjan asemalla. Olin hiihtämässä. Saatiin sokeria 300 g henkeä kohti. Oltiin ehtoolla saunassa. 16-vuotias Helenius oli Kokemäen yhteiskoulun oppilas. Hän sai luodin selkäänsä konduktöörivaunussa. Ilmeisesti kyse oli punasotilaan vahingonlaukauksesta. Koulutyö jatkui punaisen vallan alla entisellään, punakaarti ei puuttunut opetukseen. Kevään edetessä yhteiskoululaiset pääsivät kuitenkin vapaalle. Tästä kertoo Pohjalan päiväkirjamerkintä. –3. huhtikuuta. Nousin ylös kello 6.15 aamulla. Punakaartilaiset tulivat tänään yhteiskouluun ja lakkauttivat sen. Vetäytyvien punaisten vyöry kasvoi. Pusson taloonkin saatiin uusia vieraita: –13. huhtikuuta. Aamulla tuli meille seitsemän kuormaa punakaartin sairaanhoitajattaria. Hevosensa he veivät meidän suuliin ja itse tulivat asumaan meidän pirttiin. Koko päivän kulki Porista pakolaisia. Ehtoolla tuli meille "työväen soittokunta" ja oli yötä meidän salissa. Kauppias Väinö Lahtisen tytär Tellervo oli sisällissodan aikaan viisivuotias. Hän muisteli jälkikäteen, kuinka hänen isänsä lähti huhtikuussa metsään pakoon punakaartilaisia. –Äiti jäi yksin kotiin meidän lasten kanssa. Pian piha oli täynnä Porista tulleita punasotilaita hevoskuormineen ja perheineen. Äiti alkoi pukea meitä viedäkseen meidät isovanhempien luokse, mutta samassa tulivat sotilaat meille sisään ja pistimet ojossa vaativat äitiä avaamaan kaupan ovet. Äiti Olga Lahtisella ei ollut avaimia. Hän joutui sotilaiden pahoinpitelemäksi. Kun äiti lapsineen pääsi lähtemään, Tellervo näki apteekin portailla kolme kuoliaaksi ammuttua venäläistä upseeria. Samasta huhtikuun 17. päivästä Leo Pohjala kirjoitti: –Oli kauhein päivä, mitä eläissäni olen kokenut. Aamulla tuli Horellin Juha herättämään meitä sanoen, että Peipohjan asemahuoneet palaa ja Peipohjan takana punakaartilaiset ja valkokaartilaiset taistelee. Menimme ulos ja huomasimme, että pappila palaa. "16. helmikuuta. Kaunis ilma. Artturi Helenius ammuttiin Peipohjan asemalla. Olin hiihtämässä." Leo Pohjala 12-vuotias yhteiskoululainen