Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Katso video! Yllätä ystävä puisella kortilla

Valentinuksen juhla näyttäytyy maailmalla muovisydäminä, vaahtokarkkeina sekä rusettiluisteluna. Romantiikan ja rakkauden karkelo on muokkautunut Suomessa päiväksi, jolloin ystäviä muistetaan kortilla. Perinteisten juhlapyhien kannattajat saattavat pitää niitä imelänä hölynpölynä, mutta mitäpä jos heille antaisi perisuomalaisen vaihtoehdon - puisen toverikortin. Sellaisen voi piirtää melkeinpä mille tahansa lankulle joko juotoskolvilla tai polttopiirtimellä. Tärkeää on, että valittu puu on sileä. Röpelöiselle pinnalle taiteiltaessa puun harjanne palaa helposti mustaksi ja syvänne jää vaaleaksi. Tältä välttyäkseen piirroskohdan voi tasoittaa höylällä ja sen lisäksi vaikka rättilaikalla. Aivan valkoinen puu ei ole paras mahdollinen korttipohja. Mitä enemmän puussa on oksakohtia ja väriä, sitä elävämpi kortista tulee. Ihanteellisia pohjia ovat esimerkiksi kattopäreet, sillä ne mahtuvat postiluukusta. Kaiken kukkuraksi päreet ovat yksilöllisiä erilaisine reunoineen. Yksinkertaisuus on valttia Haastavinta aloittelevalle korttitaiteilijalle on löytää sopiva aihe. Juotoskolvilla tai polttopiirtimellä ei ole helppo tehdä yksityiskohtaista kuvaa. Mitä vähemmillä viivoilla kuvan saa syntymään, sen parempi lopputulos yleensä on. Erinomaista inspiraatiota ystävänpäiväaiheisiin tarjoavat vanhat suomalaiset sarjakuvat, kuten Pekka Puupää, Mämmilä tai Muumipeikko. Näissä monista kirjastoista löytyvissä teoksissa vilisee vähillä viivoilla luotuja arkityyppejä sekä satuhahmoja, joita muokkaamalla saa syntymään hellyttäviä teoksia. Taitojen karttuessa hahmot alkavat pulpahdella tekijän omasta mielikuvituksesta. Alkuvaiheessa voi joutua tekemään runsaastikin töitä löytääkseen maireasti hymyilevän Pekka Puupään ja Justiinan. Tätä ihmettä kun ei sarjakuva-albumin samassa ruudussa yleensä nähdä. Hahmotteluun kannattaa käyttää lyijykynää, jonka jättämän viivan voi myöhemmin kumittaa pois. Itse polttojälki onkin sitten lähes ikuinen. Polttopuuha vaatii malttia. Juotoskolvia tai polttopiirrintä pitää liikuttaa hitaasti, jotta viivasta tulee kaunista. Liikaa painamista on vältettävä, sillä kärki vääntyy helposti. Työskentelystä ei tule sen enempää käryä kuin juottamisestakaan, joten polttopiirtämistä voi harrastaa liesituulettimen alla tai muussa hyvin tuuletetussa tilassa. Kuten tussilla, polttokynälläkin saa asentoa kääntämällä aikaan sekä ohutta että paksua viivaa. Tämä toki riippuu kynän kärjestä. Kalleimmat polttokynät maksavat satoja eroja, mutta satunnainen korttitaiteilija tulee hyvin toimeen 10–20 euron kapistuksella. Puukorteilla on pitkät perinteet Puisia postikortteja tiedetään lähetetyn 1900-luvun alusta lähtien. Yhdysvalloissa niillä markkinoitiin muun muassa metsäteollisuuden tuotteita ja ne palvelivat myös matkamuistoina. Varhaisiin puukortteihin oli yhdistetty painojälkeä sekä polttopiirtämistä, mikä loi vahvaa kontrastia. Kolmiulotteisuutta saatiin aikaan kaivertamalla puukorttiin koloja ja asettamalla taustalle värillinen paperi tai valokuva. Vaikka puisista korteista pyrittiin tekemään mahdollisimman keveitä, ne vaativat arvokkaamman postimerkin kuin pahvikortit. Tämä, kuten myös ohuen puukortin kestävyysongelma heikensivät niiden suosiota. Laserpiirtimien myötä puukortit ovat tulleet uudelleen muotiin. Netissä toimivat yritykset markkinoivat niitä arvokkaana tapana muistaa vastaanottajaa. Kortteihin on tehty irrotettavia osia, joista voi rakentaa esimerkiksi nähtävyyden pienoismallin. Joihinkin puukortteihin on kirjoitettu runoja. Näin vaikkapa ystävänpäiväkortista saa mainiosti huoneentaulun.