Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Kolumni: Lippu salkoon kovia kokeneen naapurin kunniaksi

Tulevana lauantaina 24. helmikuuta vietetään Viron itsenäisyyspäivää. Kovia kokeneen maan itsenäistymisestä tulee kuluneeksi sata vuotta. Onnettomien historian vaiheiden vuoksi maa on kuitenkin ehtinyt nauttia vapaudestaan vasta puoli vuosisataa. Toinen puolikas kului Neuvostoliiton pakkovallan alla. Vaikka Viro on Suomen lähinaapuri, siitä tuli varsin etäinen neuvostovallan alkuvuosikymmeninä. Maa oli käytännössä suljettu, vasta laivaliikenteen aloittaminen uudelleen 1960-luvulla lähensi taas maidemme suhteita. Itse muistan lapsuudestani, kuinka Viro ilmestyi maailmankartalleni television tietokilpailuohjelmien kautta. Naapurivisaa järjestettiin suomalaisten ja virolaisten yhteistyönä, kunnes Neuvostoliitto kielsi sen. Jännän tutun oloinen kieli herätti kiinnostukseni Viroa kohtaan. Viroon ja sen historiaan liittyvää kirjallisuutta oli saatavilla, vaikka maa ei julkisuudessa paistatellutkaan. Tuolloin Virosta puhuttiin yleensä Eestinä. Viro ei ollut oikein asiallinen ilmaisu, se viittasi kait liikaa vanhaan, itsenäiseen tasavaltaan. 1980-luvun puolivälissä suomalaisen toisinajattelijan Kauko Kareen Alea-Kirja julkaisi kaksi merkittävää Viron tilanteesta kertovaa kirjaa. Ulkovirolaisaktivisti Juhan Talve kirjoitti salanimellä Sirje Sinilind Neuvostoliiton sortoa kuvaavan kirjan Viro ja Venäjä . Viro taistelee vapaudestaan oli puolestaan Talven käännös Virossa kädestä käteen liikkuneesta, maanalaisesta käsikirjoitusmonisteesta. Sen kirjoittajaksi paljastui myöhemmin Mart Laar , joka sittemmin toimi Viron pääministerinä. Laar kirjoitti teoksen vuoden 1944 vapaustaistelusta parikymppisenä opiskelijana Tartossa. Mainitut kaksi kirjaa antoivat realistisen kuvan siitä, mitä vääryyksiä Viro joutui neuvostomiehityksen aikana kokemaan. Toki aiheesta oli kerrottu ennenkin. Viron kohtalosta ja miehityksestä oli kyllä tietoa saatavilla, vaikkei suuri yleisö Suomessa näihin juuri törmännyt. 1980-luvun lopulta lähtien suomalaisten ja virolaisten suhteissa alkoi lähentyminen, joka toi veljeskansat ennennäkemättömällä tavalla yhteen. Nykyään virolaiset ovat vahvasti läsnä suomalaisten arjessa – ja niin ovat suomalaisetkin virolaisten elämässä. Lauantaina nostan lipun salkoon Viron satavuotisjuhlan kunniaksi. Illalla sytytän vielä kynttilän kaksi vuosikymmentä sitten väkivallan uhrina kuolleen virolaisen ystäväni muistolle. "Kovia kokeneen maan …itsenäistymisestä tulee …kuluneeksi sata vuotta.