Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Mielipide: Nuorten naisten työmarkkina-asema on normalisoitava

MIELIPIDE Pääsyy siihen miksi perhevapaauudistus kiinnostaa minua, vaikka minulla ei ole lapsia, on se, että sillä määritellään minun ja kaikkien muiden naisten asemaa työmarkkinoilla. En ole mikään naisasianainen, ja Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista, mutta tässä on selkeä epäkohta. Uskon ja toivon tämän nousevan yhdeksi kevään 2019 eduskuntavaalien pääteemoista. Lasten saannin ei tulisi vaikuttaa pitkässä juoksussa kummankaan sukupuolen ura- tai tulokehitykseen, mutta valitettavasti muutamalla pikaisella haulla saa eteensä tutkimuksia ja tilastoja, jotka osoittavat naisten olevan tässä häviäjän roolissa. Esimerkiksi tulotaso voi lapsen saannin jälkeen romahtaa naisilla useita kymmeniä prosentteja ja mikä huolestuttavinta se ei vuosikausiin palaudu enää entiselleen, joka taas vaikuttaa heidän tuleviin eläkkeisiinsä. Naisten työllisyysaste on hieman miehiä matalampi ja naisten työsuhteet ovat paljon hajanaisemmat. Esimerkiksi osa-aikatöissä on yli tuplasti enemmän naisia kuin miehiä ja samoin määräaikaisuutta esiintyy enemmän naisten kuin miesten työsuhteissa. Itse olen tästä malliesimerkki, sillä kokoaikaista vakituista työsuhdetta kohdalleni ei tähän ikään mennessä ole osunut, vaikka olen työelämässä ollut yli kymmenen vuotta. En valita tilanteesta, totean vain. Pitkät perhevapaat ja niiden kustannukset työnantajalle ovat yksi syy, miksi naisvaltaisilla aloilla on usein matalammat palkat ja miksi nuorta naista ei varsinkaan pieneen yritykseen uskalleta palkata. Minultakin on joskus jopa kysytty työhaastattelussa perheen perustamisaikeistani, vaikka ei saisi. Minun ikäluokkani , niin sanottu Y-sukupolvi (1980–1995 syntyneet) tulee tutkimusten mukaan olemaan ensimmäinen sukupolvi toisen maailmansodan jälkeen, joka tulee olemaan vanhempiaan köyhempi. Jotta tämä ei osuisi erityisen kipeästi meihin nuoriin naisiin, tulee yhteiskunnassamme tehdä päätöksiä, joilla panostetaan yhtäläisiin työllistymismahdollisuuksiin sukupuolten välillä. Päivähoitomaksupäätökset ovat olleet yksi osa tätä, perhevapaauudistus olisi ollut toinen merkittävä osa tätä ja kolmas olisi vanhemmuuden kustannusten poistaminen työnantajilta, jota sekä Yrittäjänaiset että Kokoomusnaiset ovat voimakkaasti tuoneet yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ruotsissa vanhemmuuden kustannukset ovat jo vuosia hoituneet vakuutusrahastomallilla, jossa työnantajille korvataan täysmittaisesti aiheutuneet kulut. Nykyhallitus helpotti tilannetta kertakorvauksella, mutta poistamalla tuo taloudellinen riski työnantajilta kokonaan tasa-arvoistetaan nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla merkittävästi ja parannetaan heidän työllisyystilannettaan. Naisvaltaisilla aloilla tämä muutos myös vapauttaisi merkittävästi resursseja esimerkiksi tulotason nostoon ja lisähenkilökunnan palkkaamiseen. Todettakoon näin lopuksi, että kunnioitan kotiäidin tai -isän tehtävän aidosti valinneita yhtä lailla kuin töissä käyviä. Yhteiskunnan on aika lakata tuomitsemasta uraäitejä tai nauramasta koti-isille. Uskon tämän asenneilmapiirin muuttuvan luonnostaan pikku hiljaa. Omasta mielestäni valtion tehtävä pitkässä juoksussa ei ole kertoa perheille kuka lapsen kanssa kotona on, ainoastaan antaa raamit kauanko sitä tuetaan taloudellisesti. Yleensä en kannata mitään sukupuoliin perustuvia kiintiöitä, mutta näin aluksi perhevapaiden osalta tätä ratkaisua voitaisiin käyttää muutoksen vauhdittamiseksi. Biologiaa emme voi muuttaa, mutta asenteita voimme.