Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Kolumni: Karvapohjat jaloissa – Myytti hiihtokansasta ja sen sisusta

Nyt hiihdetään. Suomi lomailee ja muuttaa toviksi pohjoisen hiihtopaikat talvilomailukeskuksiksi. Hiihtäminen onnistuu etelässäkin. Maaseudulla ollaan siinä asiassa etuoikeutettuja, sillä monin paikoin hiihtämään pääsee melkein kotiovelta. Silti osa kansaa lennättää itsensä etelän aurinkoon. Hiihto on perinnelaji. Lylyllä on lykitty ja kalhulla ”kalhuttu”. ”Suksiminen” urheilulajina näyttää kulkevan norjalaisten varjossa. Kaiholla muistelemme aikoja, jolloin putkiradioista kuuntelimme Veikko Hakulisen ja Eero Mäntyrannan menetyshiihtoja. Urheiluhenkiset opettajat kantoivat omat radionsa luokkiin. Niin luotiin myyttiä hiihtokansasta ja sen sisusta. Täällä Satakunnassa on vanhojen aikojen talvi. Lunta riittää kunnollisten latujen tekoon. Kehitys kehittyy niin nopeasti, että hyvin toimivat puusukset ja rotanloukut herättävät säälinsekaisia katseita. Nyt pitäisi olla kärkisiteet ja karvapohjat suksissa. Älkää kysykö, mitkä ne ovat. Arvelen kuitenkin, että myötäkarvaan niitä silitetään. Vastakarva on pitoa. Olen seurannut korsuni läheisyydessä olevien latujen käyttöä. Iltaisin ja aamulla varhain ladut ovat valaistuja. Hyvin ovat täällä Kauvatsalla hiihtäjien olosuhteet turvattu. Viikonvaihteessa pidetään perinteiset hiihtokilpailut. Niistä ilmoitetaan painetussa lehdessä ja tulokset julkaistaan samalla tavalla. Ilmassa on urheilujuhlan tuntua. Sarjoja löytyy kaikille ja jokainen saa palkinnon juhlallisessa jakotilaisuudessa. Aivan kuin silloin vanhoina hyvinä aikoina. Iloon sekoittuu hitunen haikeutta. Ikään kuin edessä olisi jotain katoavasta kansanperinteestä. Puuhamiehet ovat nähneet jo monet hiihdot, hiihtäjät ja hiihtopolvetkin. Hiihtoa vaivaa puuhamiesten pula, ikääntyminen ja sukupolvien erilainen arvomaailma. Kauvatsan uutterat hiihtopomot ansaitsevat erityisen syvän kumarruksen. Hiihtäjien sarjat alkavat limsapullon korkuisista taaperoista. Järjestäjien sarja olisi miehet 75 vuotta. Se synnyttää kaksijakoisia ajatuksia: kunnioitusta pitkäjännitteisestä työstä, mutta samalla kysymyksen, mistä uusia tulisieluisia vetäjiä? "Puuhamiehet ovat nähneet jo monet hiihdot, hiihtäjät ja hiihtopolvetkin."