Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Analyysi: Hannu Heikolan voitto erottamisäänestyksessä ei ollut niin makea kuin numerot näyttivät – Seuraavaa puheenjohtajaa voidaan joutua etsimään kissojen ja koirien kanssa

Kokemäen kirkkovaltuuston edellinen puheenjohtaja Paavo Valtanen ja kirkkovaltuutettu Sirpa Hahka-Reikko kokivat kirvelevän tappion, kun heidän esityksensä kirkkovaltuuston puheenjohtajan Hannu Heikolan erottamisesta ei saanut kannatusta kirkkovaltuustossa. Äänestyslukemat olivat kaksikon kannalta murskaavat. Se, että valtuusto ei ollut valmis erottamaan Heikolaa, ei johtunut puheenjohtajan jakamattomasta suosiosta valtuutettujen keskuudessa. Tyrmäys johtui enemmänkin siitä, että puheenjohtajan erottaminen olisi ollut äärimmäisen hankala tehtävä. Operaatio olisi saattanut olla laiton – ja ainakin se olisi johtanut valituskierteeseen. Tällaista riskiä kirkkovaltuuston ei kannattanut ottaa, onhan valtuustokausi jo lopuillaan – seurakuntavaalit järjestetään marraskuussa. Paljon oli luettavissa valtuutettu Jouko Suontaustan äänenpainoista, kun hän totesi, että erottamisehdotus on syytä merkitä tiedoksi ilman toimenpiteitä. Kun Suontausta sanoi, että hänen mielestään "Heikola on ainakin pyrkinyt toimimaan seurakunnan edun mukaisesti", oli painotus niin vahvasti pyrkinyt-sanalla, ettei lausunto jättänyt paljon tulkinnan varaa. Heikolan todellista kannatusta kirkkovaltuustossa on vaikea arvioida, mutta sen verran omavaltainen ja -laatuinen hän on, ettei olisi ihme, jos seuraavan valtuuston puheenjohtajaksi etsittäisiin kissojen ja koirien kanssa ketä tahansa muuta. Tai no, ketä tahansa muuta kuin Heikolaa – ja Valtasta. Kirkkovaltuuston päätös oli nyt varsin viisas, parhaimmillaan se hiukan rauhoittaa tulehtunutta tilannetta. Vapaita käsiä Heikolalle päätös ei kuitenkaan anna. Maanantainen kirkkovaltuuston kokous jatkoi tutun sirkusmaisten kokousten sarjaa. Kokouksen alussa kuultiin Heikolan avautuminen listalla olleesta erottamisasiasta. Hän halusi käyttää puheenvuoron, koska ei voinut osallistua itse asian käsittelyyn. Heikola suuntasi sanansa vahvasti myös lehteriyleisölle. Outoa oli sekin, ettei Heikola poistunut valtuuston edestä lehterille – tai kauemmas pois – kun hän jääväsi itsensä. Sen sijaan hän asettui istumaan varapuheenjohtajan viereen. Paavo Valtasen asialle ei ollut eduksi se, että hän nosti esille loukkauksia, joita hän oli kokenut kahdenkeskisissä keskusteluissa Heikolan kanssa. Eivät ne oikein tähän asiaan kuuluneet.