Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Kolumni: Kun kuuluu ja tuntuu liikaa

Olen aina pitänyt kaupungin ääniä rauhoittavina. Varsinkin nykyisin, muutaman kilometrin päässä keskustasta ja runsaan puolen kilometrin päässä lähimmästä maantiestäkin asuessani esimerkiksi autojen äänet kuuluvat pihaan melko vaimeana, tasaisena hurinana. Osaltaan ääniä vaimentaa tietenkin myös kotipihaani ympäröivä puusto. Kotona ei silti aina ymmärretä, jos esimerkiksi kesäiltana kerron pitäväni linnunlaulun lisäksi Kokemäenjoen toiselta puolelta kantautuvasta äänestä. Sitä pitää paitsi liikenne, myös esimerkiksi suurteollisuus. Tiedän kuuluvani mieltymysteni kanssa vähemmistöön – työskenteleehän iso osa harjavaltalaisista päivittäin tehdasalueella, eikä siksi välitä kuulla tehtaan kohinaa enää vapaa-ajallaan. Joskus olen saanut käydä aiheesta tiukkojakin keskusteluja. En kuitenkaan tarkoita, etten ymmärtäisi heitä, jotka eivät pidä vaikkapa tehtaiden tai raskaan kuljetuskaluston äänistä – tai iltamyöhään tapahtuvasta korttelirallista. Asuin itse monta vuotta Harjavallan keskustassa, ja ainakin tuona aikana esimerkiksi iltaisin tapahtuvaa rallia oli hyvin vähän. Ainakaan en siihen kiinnittänyt huomiota, en edes kesällä, jolloin ikkunat ja parvekkeen ovet olivat auki päivin ja öin. Se, etten koe esimerkiksi melua häiritsevänä, ei tarkoita, etteikö joku voisi niin tehdä, ja oikeutetusti. Hieman samanlaisen murheen kanssa on Harjavallassa – ja oletettavasti laajemminkin lähiseudulla – painittu viime syksystä lähtien. Tuolloin rautatiellä alkoi kulkea uutta tavarajunaliikennettä, joka on tärisyttänyt ainakin Harjavallassa rautatieaseman läheisyydessä sijaitsevan kerrostalon asuntoja. Junan ajaessa ohi joudutaan asunnoissa pitämään irtaimistosta kiinni, etteivät esimerkiksi kaapit kaadu ja astiat putoile lattioille. Se lienee vielä kiusallisempi ongelma kuin esimerkiksi teollisuuden tuottamat äänet. Yhtä selvää on kuitenkin myös se, ettei tavarajunaliikennettä voida pysäyttää – sillä on oma työllistävä vaikutuksensa koko maakuntaan, ainakin välillisesti. Ratkaisua ongelmaan pitäneekin etsiä toisaalta: Miten tärinän voi estää tai edes vaimentaa? Nykyisellään on helppo kuvitella, että ennemmin tai myöhemmin tilanne muuttuu lähialueen asukkaille sietämättömäksi. Se taas ei ole kenenkään etu. "Junan ajaessa ohi joudutaan asunnoissa pitämään irtaimistosta kiinni.