Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Kolumni: Anteeksi kaikki uutterat naiset!

Aloitan anteeksipyynnöllä. Kirjoitin viimeksi sankarillisista senioreista, jotka ovat jaksaneet vuosikymmenien ajan vetää eri seurojen nuorisotoimintaa. Jutussa oli kyse lasten ja nuorten urheiluharrastuksista, viimeksi viikoittaisten hiihtojen järjestämisestä. Puhuin vain miehistä. Anteeksi kaikki uutterat naiset! Ilman teitä ei olisi hiihtoja eikä muitakaan harrastaiteita. Olenhan minä sen ikkunastani nähnyt, miten aina miestenne kanssa tulette hiihtoja tai juoksuja järjestämään. Tekee mieli sanoa kaikille tasa-arvosta höyryäville, menkää katsomaan, mitä tasa-arvo on arjen tasolla. Yhtä jalkaa ovat vuosikymmenien ajan kulkeneet naiset miestensä rinnalla toisten hyväksi tehtävissä harrastetoimissa. Kunnioituksella seuraan sitä. Kun yhtenä aamuna kuuntelin Satakunnan radion ohjemaa, siellä oli meneillään valittajien marmatustuokio. Huolena oli naispuolisten pappien tasa-arvo. Kirkossa se on toteutunut ”vain” kolmenkymmenen vuoden ajan. Minussa asia herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Olen tavannut muutaman upean naispapin. En ole kuullut heidän valittavan tasa-arvostaan. Viime syksynä näin nuoren naispapin ”pakolaisleirissä” Helsingin rautatietorilla. Nainen riiteli miesten kanssa. Suu sylki kirosanoja veet ja ärrät tulvillaan. Sellaista herjausvirtaa en ole ennen kuullut. Ihmettelen, miten moista päästettiin Ylen kanavalta julkisuuteen. Vaikka on sitä kirkolla ennenkin ollut pahatapaisia paimenia. Tässä mallia Kivijärven kappalainen toimista vuodelta 1772: ”… Hän on kovin pahaluontoinen ja juo itsensä joka päivä juovuksiin ja hurjistelee, ja pitää seurakunnastaan niin huonoa huolta, ettei kykene kunnolla saarnaamaankaan, vaan ajaa ihmiset kirkosta, kuten teki mikonpäivänäkin. Ei kukaan käsitä, mitä hän sanoo. Hän sotkee toisiinsa rukoukset ja epistolat. Pitäjämatkoillaan oksentelee ja makailee kuin sika, jopa pitää talonpojille rukouksia ruotsiksi…” Voi aikoja, voi tapoja.