Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Kolumni: Vaalikaamme ympäristöä

Maanantain 12.3. Satakunnan Kansassa Timo Simula , tämän lehden päätoimittaja, kirjoitti erittäin ansiokkaasti Eurakosken kylätaajaman ankeasta nykytilanteesta. Asiakohdat olivat prikulleen oikein. Uskon kyläläisten olevan samaa mieltä. Alaston totuus on edessämme. Postipalvelujen yhtäkkinen katoaminen oli kuin kylmä rätti päin pläsiä. Uskon, että asiasta vielä jatkokeskustellaan kylänraitilla. Jää vain ihmettelemään sitä, miten voimaton nykykansalainen on kasvottoman ja tunteettoman byrokratian kanssa. Mistään ei löydy päättäjää, joka ottaisi vastuuta tekosistaan. Ennen vanhaan – vanhaan hyvään aikaan, joku voisi sanoa – olisi pienemmästäkin vääryydestä koottu karvalakkilähetystö ja passitettu se päättäjien pakeille Helsinkiin virastokierrokselle. Postin loppumisen varjoon jäi viikonvaihteessa pidetty Eurajoen vesiensuojeluyhdistyksen vuosikokous ja sitä edeltänyt miniseminaari. Matti Jantunen Lounais-Suomen Vesiensuojeluyhdistyksestä kertoi seikkaperäisen asiantuntevasti Eurajoen nykytilasta. Paikallinen vesiensuojeluyhdistys on toiminut nyt vuoden verran tehden seudulla arvokasta työtä. Vesiensuojeluyhdistyksen perustamisen taustana oli Eurajoen tilan heikentyminen. Syynä olivat teollisuuden ja jätevesipuhdistamon lisääntyneet päästöt. Eurajoen tila alkoi olla ykkösuutinen Eurasta puhuttaessa. Kunnan julkikuva kärsi voimakkaasti. Hyvä asia on se, että suojelu on otettu myönteisesti vastaan kaikissa kansalaispiireissä. Kalastajat, uimarit sekä talousveden käyttäjät ja kaikki tältä väliltä voivat käyttää jokea, kunhan se on puhdas. Kahvipöytäkeskusteluissa joku muisteli ajatuksen vesiensuojeluyhdistyksestä syntyneen jo 1960-luvulla. Kuusikymmentä vuotta sitten jokea kohtasi todellinen ympäristökatastrofi. Panelian keskustassa sijaitsevan maatilan emäntä lisäsi joesta vettä meijeriin vietävään maitoon, isomman tilin toivossa tietenkin. Poliisikuulusteluissa hän ilmaisi vain ”vakioineensa maitoa”. Termi sekin. Koko kylä sairastui rajuun lavantautiin parikin kertaa vuosina 1958–59. Kaksi kansakoulua sisustettiin lasareteiksi. Isäntä väitti olevansa täysin tietämätön vaimonsa oudoista puuhista. Ja pääsipä meijerin maitokuskikin elämänsä kansikuvaan lehteen. Hän näytti siinä tonkasta nostamaansa rottaa! Nyt voin syvästi kiittää. On hyvä, että meillä ainakin ympäristön- ja vesiensuojelu toimii. Saisi olla vaikkapa vieläkin tiukempi.