Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Aika urakka – Kellokauppiaalle kesäaika merkitsee työlästä päivää

Kun Eija Serttilä pääsi kello- ja koruliikkeeseen töihin 40 vuotta sitten, oli yksi asia nykyistä helpommin. Suomi siirtyi kesäaikaan vasta vuonna 1981, vuoden muuta Eurooppaa myöhemmin. Siitä lähtien maaliskuun ja lokakuun viimeinen sunnuntai on merkinnyt kovaa siirtorumbaa. –Alkuunsa tulimme siirtelemään kellot kesäaikaan ja pois kesäajasta jo sunnuntaina. Viime vuosina olen siirtänyt ne vasta maanantaina aikaansa. Päivä siinä rukkaillessa mennee, Serttilä sanoo. Operaatioon on muodostunut vuosien mittaan tietty rutiini. –Aloitan seinäkelloista, ne asiakas näkee liikkeeseen tullessaan ensimmäisenä. Sitten käyn läpi herätys- ja pöytäkellot. Viimeiseksi urakassa jäävät rannekellot. Useimmiten asiakastöiden lomassa nekin pääsevät kesäaikaan maanantain mittaan, mutta yleensä koko päivän se ottaa. –Toisinaan jokunen jää tiistaille, mutta kaikki kellot kyllä siirretään oikeaan aikaan. Onhan se asiakkaan näkökulmasta tärkeää, että kellot ovat oikeassa ajassa. Poikkeuksen tekevät jotkut uudet rannekellot, jotka "laitetaan päälle" vasta kun asiakas ostaa sen. Silloin se toki laitetaan oikeaan aikaan samalla kun uuden kellon suojus poistetaan. Näin asiakas saa täysin ajamattoman kellon mukaansa. Rannekellorivistössä kiiltelee monennäköisiä kelloja. Takavuosien digitaalikellot ovat melkein tyystin kadonneet, joidenkin viisarikellojen ohessa digitaalinäyttöjä on, mutta viisarit löytyvät käytännössä joka ajannäyttimestä. Suosituissa ajanotolla varustetuissa kronografeissa viisarinäyttöjä on samaan tauluun sijoiteltu useampia. Vuosituhannen vaihteessa kännyköiden yleistyttyä rannekellojen epäiltiin menettävän suosionsa. Moni jättikin ajannäyttimen piirongin tai yöpöydän laatikkoon, kun tottui tarkistamaan aikaa puhelimesta. Eija Serttilälle ilmiö on tuttu. –Kellojen kysyntä laski jonkin verran, mutta ei loppunut missään vaiheessa. Aina oli tietty osa miehistä ja naisista, jotka käyttävät kelloa ja uusivat niitä tarpeen mukaan. Nyt muutaman vuoden ajan rannekellot ovat tehneet vahvasti uutta tuloaan. Niitä hankitaan useita. Kuten monen muunkin tekniikan, myös kellojen hankintahinta on laskenut. Vielä niihin aikoihin kun kesäaika ei ollut käytössä, merkkikello saattoi maksaa helposti kuukausipalkan verran. Nykyisin hyvän ajannäyttimen saa huomattavasti edullisemmin. –Satasen kahden puolen on valikoimissa varsin laadukkaita kelloja. Merkkikellot kestävät aikaa ja niihin saa helposti vaihdettua pariston. Nykyiset kellot ovat tarkkoja, Eija Serttilä sanoo. Pariston vaihtotyö sekin on edullinen. Serttilä vaihtaa rannekelloon pariston 7 eurolla. Kellosta riippuen se kestää 2–3 vuotta. Laadukas koneisto kiertää kevyemmin, jolloin myös pariston vaihtotarve harvenee. –Paristokellojen lisäksi on myös automaattikelloja, jotka ottavat tarvitsemansa energian ranteen liikkeestä, sekä eco-kelloja, joissa on aurinkokenno. Käsin vedettävät kellot ovat jo harvinaisuuksia. Niitä löytyy sitten enemmän käsityönä tehdyistä merkkikelloista, mutta nämä tuhansien eurojen hintaiset kellot ovat aivan oma lukunsa. Suomessa kesäaikaan siirtyminen on etenkin viime vuosina herättänyt voimakasta vastustusta. Suomi jätti Euroopan Unionille pari vuotta sitten aloitteen kesäajasta luopumisesta. Aloite on saanut vastakaikua, mutta sen etenemisestä ei ole vielä tietoa. Nykyinen kesäaika perustuu EU-maiden yhteiseen sopimukseen. Eija Serttilä on niin tottunut kellojen siirtelyyn, ettei hän siitä erityistä harmia jaksa pitää. –En tosin ole varma, onko siitä mitään hyötyäkään.