Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Virkamiesten kinderkisa yllätti iloisesti – hyvä koottava toimii

Paikoillenne, valmiit, hep. Eeva Sarre ja Mikko Löfbacka kuorivat rivakasti suklaamunan foliokääreet. Sarre napsauttaa herkun kahtia tottuneesti ja poksauttaa keltaisen yllätyspurkin auki. Miltei yhtä aikaa Löfbacka saa omansa auki ja manaa naurahtaen. –Pitääkö nämä tarratkin liimata? Kokemäen kaupungin ruoka- ja siivouspalvelupäällikkö Sarre haastoi lehden pyynnöstä hallintojohtaja Löfbackan pääsiäismunan syönti- ja kokoamiskisaan. Tuotteeksi valittiin suomalaisten suursuosikki Kinder Surprise -muna, joita suomalaiset popsivat vuosittain 8,5 miljoonaa kappaletta. Suurin sesonki ympärivuotisella tuotteella on luonnollisesti pääsiäinen. Kilpailuun valittiin perinteisiä, sekä muutaman vuoden vanhoja pinkkisävyisiä versioita. Se perinteinen on jo yli 40 vuotta vanha, ylisukupolvinen klassikko, sillä se kehitettiin Italiassa vuonna 1972 Kinder-suklaa täyttää tänä vuonna jo 50 vuotta. Suomeen yllätysmuna rantautui vuosikymmenen lopulla, noin 40 vuotta sitten. –Kyllähän näitä lapsena tuli aina syötyä itsekin, Mikko Löfbacka sanoo ja tunnustaa, ettei tiistainen kilpailumuna ollut vuoden ensimmäinen. Perhe pääsi osalliseksi virpojille varattujen kindereiden saaliille jo viikonloppuna. –Itselleni palmusunnuntain virpojat ovat olleet ilmiönä totuteltava, sillä lapsuuden kotiseudullani Ylivieskassa virpojat kiersivät lankalauantaina. Myös kokon poltto oli Pohjois-Pohjanmaalla osa pääsiäisen viettoa. Eeva Sarrelle kisakinderi oli pääsiäisen ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen. –Kinderit kuuluvat pääsiäisherkkupöytään, muitakin suklaamunia tulee hankittua lapsenlapsille. Kumpikin pitää enemmän ontoista yllätysmunista kuin täyssuklaisista Mignoneista. Sarren suosikkeja ovat pienet, tummasta suklaasta tehdyt herkkupalat. Löfbackakin pitää pienistä, tosin vaaleanmakeista "ruohomunista", jos ne vain saa auki ja näyttää käsiään. –Näillä sormilla niiden foliokuorta ei saa yhtenä tai edes kolmena kappaleena irti. Yllätys kuuluu molempien mielestä pääsiäismunaan. Toivotumpia yllätyksiä ovat hienot figuurit verrattuna usein heppoisiin, useasta palasta koottaviin yllätyksiin. Kindereissä yllätyksiä riittää, maailmalla Kinder-yllätysten keräily on suosittu harrastus. Keräilijöiksi tunnustautuvia arvioidaan olevan useita miljoonia. Harvinaisempien yllätyssarjojen puuttuvista kappaleista voidaan maksaa nettihuutokaupoissa poskettomia summia. Eeva Sarren taktiikka koota lelua samalla kun popsii suklaata suuhunsa tuottaa tulosta. Lelu valmistuu ja suun tyhjettyä hän napsauttaa lelun keskelle pöytää. –Valmis. Löfbacka on suklaansa jo tuhonnut, mutta formula-auton kylkitarrojen paikoilleen asettelu vie ratkaisevat sekunnit. Hän häviää vain muutaman sekunnin kilpailussa. Jos kisassa tuli takkiin, yllätyksessä Löfbacka taisi viedä voiton. Formula-auto on varsin napakkaa tekoa ja se myös liikkuu vetojousen voimalla. –Tämä saa korkean arvosanan, poikani tykkäisi tästä varmasti. Sarre ei yhtä korkealle arvosta ilmeisesti vesiväritekniikkaan perustuvaa taikamaalisutia. Figuuri on hauska, mutta käyttötarkoitus jää hieman arvoitukseksi. Lisäksi lelu tuntuu vähän heppoiselta. Ruokapalvelupäälliköltä täytyy kysyä arvio myös suklaamunien terveellisyydestä. Hän arvaa suklaan kaloripitoisuuden ammattilaisen tavoin hyvin lähelle. 20 grammainen muna sisältää 110 kilokaloria. –Onhan se makea, mutta tuskin näitä usein tulee syötyä. Sanoisin, että pääsiäisenä ihan sallittua ja hyväähän tämä on, Eeva Sarre vapauttaa tunnontuskista.