Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Sisällissodan tuhoja Kokemäenjokilaaksossa – Punapäällikkö pappilan polttamisesta: "Porilaiset roistot sellaista tekee"

Kokemäenjokilaaksossa ei käyty varsinaisia sisällissodan rintamataisteluita. Sodan jäljet näkyivät kuitenkin selvästi maisemassa. Punaisten joukot tuhosivat monenlaista omaisuutta perääntyessään huhtikuun puolivälissä 1918. Valkoisten joukkojen voittoa Tampereella pidetään Suomen sisällissodan käännekohtana. Valkoiset valloittivat 3.–6. huhtikuuta 1918 Tampereen keskustan ja saivat voiton myötä yliotteen sisällissodasta. Porissa olleet punaiset joukot määrättiin jo 3. huhtikuuta siirtymään itään. Tampereen valtauksen jälkeen käsky toistettiin, joukot oli määrä siirtää Karkun, Urjalan ja Toijalan tasalle suojaamaan Satakunnan ja Varsinais-Suomen punaisten evakuointia. Porin punaisten ylipäällikkö Hannes Uskila ei totellut käskyä, siksi punainen valta jatkui Kokemäenjokilaaksossa muutamia päiviä pidempään. Vetäytyminen alkoi 10. huhtikuuta ja vasta aamulla 13. huhtikuuta viimeiset punaiset lähtivät Porista. Punaisten joukkojen oli saamansa määräyksen mukaisesti tuhottava sotilaallisesti merkittävät kohteet sekä kulkuneuvot, joita punaiset eivät takavarikoineet. Myös elintarvikkeita oli määrä takavarikoida joukkojen tarpeisiin. Käytännössä takavarikoinnit riistäytyivät suoranaiseksi ryöstelyksi. Esimerkiksi Porissa Iisakki Sahan kultasepänliikkeestä varastettiin autokuormittain kulta- ja hopeaesineitä. Uskila oli ainoana punaisten johtohenkilöistä jäänyt Poriin. Hän yritti estää ryöstelyä. Kulkuneuvoista Porissa tuhottiin erityisesti laivoja. Lisäksi räjäytettiin siltoja valkoisten etenemisen hidastamiseksi. Myös Porin rautatieasema poltettiin. Pakolaisten vyöry kulki niin rautatiellä kuin Kokemäenjoen eteläpuolisella maantielläkin. Hevosrattaiden pyörät uursivat teihin syvät urat. Kokemäellä arvioitiin, että paikkakunnan läpi kohti Lauttakylää kulki huhtikuun puolivälin päivinä jopa 7 000 hevoskuormaa. Harjavallassa tuhon kohteeksi joutui joen yli johtava riippusilta, jonka punaiset räjäyttivät. Asemarakennus poltettiin ja myös tyhjäksi ryöstetty osuusmeijeri joutui tulen saaliiksi. Harjavaltalaisilta maatiloilta vietiin kaikki hevoset sekä niin paljon viljaa, että kevään kylvötöiden tekemisessä oli myöhemmin suuria vaikeuksia. Valkoiset juhlivat Harjavallan vapautumista punaisista Honkalan kentällä 16. huhtikuuta. Peipohjan aseman lähistöllä käytiin huhtikuun 17. päivän aamuna lyhyt tulitaistelu. Punaiset yrittivät puolustaa tärkeää risteysasemaa loppuun asti. Taistelussa kaatui 13 punaista sotilasta. Samana päivänä vetäytyvät punaiset polttivat Kokemäellä Peipohjan, Kokemäen ja Kyttälän asemarakennukset. Myös pappila sekä Tulkkilassa sijainnut puinen silta poltettiin. Kokemäen yhteiskoulun opettaja Kalle Laipio kohtasi tuona päivänä Tulkkilassa ratsulla liikkuneen punakaartilaispäällikön, jolle hän mainitsi moittien, että pappilakin on sytytetty tuleen. –Porilaiset roistot sellaista tekee, kuului päällikön vastaus. Rautatieliikenteen kannalta keskeinen Pahankosken silta Risteellä joutui punaisten sotatoimien kohteeksi. Sillan Tampereen puoleinen kaari räjäytettiin keskipilarin kohdalta ja sortuneelle sillalle ryhdyttiin peruuttamaan Tampereen puolelta 45-vaunuista junaa. Junan jarrujen lukkiutuminen esti isommat tuhot, sillä jokeen ja sillan raunioihin saatiin työnnettyä vain 11 vaunua. Kyttälän asemalla punaiset polttivat parikymmentä rautatievaunua, joiden lastina oli kankaita, elintarvikkeita ja koneita. Punaiset olivat laskeneet vesille Kyttälän ja Lauttakylän väliä sulana aikana liikennöineen höyrylaivan. Tällä Lauttakylään rahdattiin Kyttälän asemalle varastoitua tavaraa. Lopputöikseen punakaartilaiset upottivat Lauttakylä-laivan sekä kaksi proomua Loimijokeen. Huittisissakin tulen saaliiksi jäi useampia rakennuksia, mutta Särkimyssilta ja Lauttakylän rautasilta selvisivät räjäytyksistä vähäisin vaurioin. Lauttakylään punaisille kertyi lopulta niin paljon tavaraa, ettei niiden kuljettaminen eteenpäin ollut mahdollista. Huhtikuun 18. päivänä torille vietiin satakunta lihatynnyriä, joiden pohjat rikottiin ja lihat valeltiin polttoöljyllä. Sillitynnyreitä tyhjennettiin Loimijokeen ja sinne heitettiin myös perunoita sekä 40 tonnia jauhoja. Juustoja heiteltiin maantielle. Jokeen heitettiin myös rikottuja polkupyöriä, ammuksia ja puhelimia. Lauttakylässä ryöstettiin kahden pankin konttorit. Kauvatsalla punaiset polttivat rautatieaseman ja yrittivät polttaa sahan lautatarhan. Paikkakunnalta varastettiin muun muassa 400 polkupyörää, 112 hevosta, 3 000 kiloa voita sekä 2 600 kiloa lihaa. Suurimmat tuhot koettiin Vammalan kauppalassa huhtikuun 19. päivän vastaisena yönä. Punakaartilaiset sytyttivät lähtiessään pääkadun varren taloja yksi kerrallaan. Kaikkiaan kaksi kolmasosaa kauppalan rakennuksista tuhoutui tulipaloissa. Lähteet: L.I. Kaukamaa: Porin seutu itsenäisyystaistelun vaiheissa, Ari Vallin: Kapina Jokilaaksossa 1918, Pertti Haapala: Nouseva maakunta – Satakunnan historia VII, Kauko Sipi: Metsäpalokunnasta suojeluskunnaksi – Harjavallan Suojeluskunnan historiikki 1917–1944, Raimo Viikki: Suur-Huittisten historia IV