Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Mauri Paavilainen inhoaa poliittista peliä: "Runnomalla asiat eivät kuntapolitiikassa etene"

Joka aamu kello 8.30 Harjavallan Riekonkadulta lähtee iloinen seurue sauvakävelijöitä kohti Hiittenharjua. Viimeisen omakotitalon nurkalla joukkoon liittyvät Riitta-Liisa ja Mauri Paavilainen , joka kutsuu porukkaa kotikatunsa köppikööriksi. –Tämän kadun varrella oli lenkkeilijöitä, jotka saivat houkuteltua meidät mukaansa. Vielä muutamaa vuotta aikaisemmin en olisi voinut kuvitellakaan lähteväni lenkille, Mauri Paavilainen nauraa. Kävelylle lähdetään joka ikinen aamu, ellei sitten ole koiranilma tai jotain erittäin pätevää syytä. Lenkillä sauvojat käyvät läpi päivän puheenaiheet ja kotikaupunkinsa kuulumiset. He puhuvat autoista, tanssimisesta tai vaikka Donald Trumpista . Mikään aihe ei ole kielletty, mutta puoluepolitiikkaa ja uskontoa vältellään, koska ne koetaan liian intiimeiksi aiheiksi. –Emme myöskään kinastele, mutta herjaa heitetään ja leikkiä lasketaan. Se on sellaista positiivista leukailua, Paavilainen myöntää. Huomenna köppiköörillä on taas yksi puheenaihe enemmän, sillä Harjavallan yrittäjänaiset valitsi Mauri Paavilaisen lauantaina Vuoden Emiliksi. Valintaa perusteltiin sillä, että Paavilainen on ”kaikkien tuntema, valoisa ja vastuuntuntoinen mies”. Lisäksi hänen ansiolistansa on niin pitkä, ettei sitä katsottu tarpeelliseksi toistaa. Arvonimen saajaa tunnustus hykerryttää. –Olen imarreltu, ylpeä ja yllättynyt. Pidän sitä erittäin suuressa arvossa. Paavilainen on mielissään siitä, että hän on ansainnut tittelinsä omalla käyttäytymisellään. Siksi hän myös aikoo pysyä juuri sellaisena kuin on. –Ei näin vanha jäärä pysty enää muuttumaan. Enkä oikeastaan haluakaan, Paavilainen naurahtaa. Kotoa tulee joskus moitteita siitä, että hän ottaa aina uusia askareita hoitaakseen, vaikka vanhojakin on vaikka kuinka paljon. Luottamustehtäviensä lisäksi hän tekee yhä kaikenlaisia pieniä rakennushommia, mutta minkä mies luonteelleen voi. Paavilainen tykkää askarrella ja puuhastella. Monenlaista askarta miehen uraan onkin mahtunut. Nykyisin Paavilainen (kok.) johtaa sekä Harjavallan kaupunginvaltuustoa että kirkkovaltuustoa. Paljon aikaa vie myös hänen pestinsä Satakunnan sotaveteraanipiirin sosiaalineuvojana. Veteraanityön puolesta hän jaksaisikin puhua loputtomiin. –Se kiinnostaa siksi, että näistä vanhuksista pidettäisiin huolta, että he pystyisivät asumaan kodeissaan niin pitkään kuin mahdollista, ja että heidän arvostuksensa olisi sellaista kuin historia edellyttää. Se on kunniavelan maksua. Jotain muutakin Paavilainen on tehnyt oikein, sillä hänen äänimääränsä on kasvanut joka vaaleissa. Hän itse arvelee suosionsa syyksi sen, että hän on mukana monessa yhdistyksessä ja aina äänessä – ellei muuten niin juontajana. Hän myös haluaa uskoa siihen, että asioita saadaan eteenpäin keskustelemalla, ei moittimalla ja haukkumalla. Se ei sovi hänen ajatusmaailmaansa. –Ei runnomalla, vaan pitää löytää kaikille siedettävä ratkaisu, jota sitten lähdetään yksissä tuumin ajamaan. Ääntään Paavilainen sanoo korottavansa äärimmäisen harvoin. Poliittista peliä hän vihaa, mutta kiihtymään hänet saa ainoastaan oikein paha hölmöily. –Sellainen, jossa järjestelmä ei pelaa, vaikka pitäisi. Kotikaupungistaan Paavilainen on ylpeä siksi, että yhteiskunnallisten asioiden hoito on sopuisaa ja yhteistyökykyistä. –Harjavalta ei ole mikään riitelykunta. Täällä asioista on pystytty sopimaan. Kehuja saavat myös kaupungin elinkeinorakenne, vahva teollisuus, kulttuuri, sivistystoimi ja hyvät urheilu- ja liikuntamahdollisuudet, mutta parantamisen varaakin on. –Meidän pitäisi saada asukaslukumme nousuun. Työpaikkaomavaraisuutemme on yli 130 prosenttia eli meillä käydään paljon naapurikunnista töissä. Myös talouden eteen on tehtävä töitä. On oltava jatkuvasti tarkkana. Vaikka Paavilainen puhuu mielellään yhteisten asioiden hoidosta, hän ei pidä politiikkaa intohimonaan. Maakuntavaalien ehdokkaaksi häntä on turha maanitella. –Maakuntavaalit kiinnostavat, mutta ehdokkuus ei. Olen jo auringonlaskun mies. Niin tai näin, eläkkeellä Paavilainen on ollut jo 13 vuotta. Hän aloitti uransa vuonna 1967 junanlähettäjänä Vammalassa ja jäi eläkkeelle Porin asemapäällikön tehtävistä. Työuransa aikana Paavilainen ehti olla myös ”linjakyttä” eli tarkkailija, joka kulki junissa ja tarkisti, että kaikki sujuu niin kuin pitääkin ja määräysten mukaan. Erityisen tyytyväinen hän oli päästyään suunnittelu- ja koulutustehtäviin Tampereelle. Se oli juuri sellaista työtä, josta hän nautti. Junantuoma harjavaltalainen. Muutti Tampereelta Harjavaltaan vuonna 1980. Kävi koulunsa Kiikassa ja Vammalassa. Oli VR:llä töissä 37 vuotta. Jäi eläkkeelle vuonna 2005. Perheeseen kuuluvat vaimo Riitta-Liisa ja kaksi lasta sekä kaksi lastenlasta. Ollut mukana politiikassa 34 vuotta. Sekä kaupunginvaltuuston että kirkkovaltuuston puheenjohtaja. Kokoomuslainen. Valittiin kaupunginvaltuustoon vuonna 1997 ja puheenjohtajaksi viime vuonna. Sai viime kuntavaaleissa neljänneksi eniten ääniä eli 126 ääntä. "Maakuntavaalit…kiinnostavat,…mutta…ehdokkuus…ei." Mauri Paavilainen