Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Hartauskirjoitus: Tahdon – kuka tahtoo ja mitä tahtoo?

Mietin, että onko koko elämänkaari tahtomista suuntaan tai toiseen? Kun joutuu huomaamaan, että itse tahtoisi jotain muuta kuin vastakkaisen osapuolen henkilöt, niin tunteitahan se nostattaa pintaan. Yleensä yhteisen tahtotilan myötä löytyy myös kompromissi, jolloin tahtomisistaan ovat molemmat osapuolet joustaneet. Se on sitä neuvottelua. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. Toisen tai toisten tahtoon tyytyminen voi olla ainoa mahdollisuus, ilman valintaa. On luonnollista toteuttaa vauvan itkullaan toteutuva tahdonilmaisu: ” tahdon ruokaa”, ”tahdon syliin”. Pienen uhmaikäisen tahtomiset eivät toisinaan vastaa vanhempien tahtoa. Tilanteissa, kun ei saakaan mitä tahtoo, voivat harmituksen tunteet olla äänekkäitä ja dramaattisia. Teini-ikäisenä ja nuorena etsitään rajaa itsenäiseen päättämiseen. Jos nuoren ja vanhempien tahto menee kovinkin erisuuntiin, voi tilanteessa nousta kapinoivaa, uhmakastakin tahtotilaa. Avioliittoon vihittäessä kysyy pappi vihkikaavan mukaisesti. Vastaus on vain: ”Tahdon”. Se, että tahtoo, on vahva lupaus. Tahtotila ja sen ylläpitäminen voi viedä vaikeuksien yli, eteenpäin ja ymmärtämiseen... ”Tapahtukoon sinun tahtosi…” on Isä meidän -rukouksen pyynnöistä kolmas. Katekismuksessa todetaan tähän pyyntöön liittyen, että Jumala tahtoo kaikille hyvää. Vastoin epäilyjäkin saamme luottaa siihen, että Jumalan tahto on lopulta meille parhaaksi. Usein ymmärrämme vasta myöhemmin Jumalan tarkoituksen, joskus jäämme kokonaan vaille vastausta. Jään ajatuksiini ihmettelemään näitä elämän tahtotiloja ja niiden tunnetiloja… Virren 930 sanoin haluan rohkaista niin sinua kuin itseänikin löytämään tahtotilan, missä voi luottaa, heittäytyä, antautua, nöyrtyä tai uskaltaa ”Tapahtukoon sinun tahtosi” rukoukseen. ”Meitä kuljeta tahtosi tiellä, vaikka outo on joskus se tie. Loista armosi valoa siellä, minne täältä se ikinä vie. Kulje kanssamme aamusta iltaan, anna yöuni levollinen. Hehku lämpöä kaipaavaan rintaan, sinne rauhasi lahjoittaen.” virsi 930, kertosäe.