Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Kolumni: Synkkiä muistoja vuosien takaa

Kun ajassa siirrytään sata vuotta taaksepäin, niin juuri näihin aikoihin Kiukaisissa elettiin synkkyydessä ja epätoivottomuudessa. Sisällissota syöksi seudun sekasortoon. Kiukaisten ja siirtolaisuuden historiaa tutkinut paikkakuntalaislähtöinen Heimo Outola on laskenut, että Turun ja Porin läänin kunnista punaisten suurin teloitustappio oli Kiukaisissa 89, eli yli 4 prosenttia väestöstä. Lahden Hennalassa 7.–14.5.1918 teloitetuista oli yli 13 prosenttia kiukaislaisia. Joka 25. miespuolinen kiukaislainen joutui siis teloitetuksi. Sen lisäksi tulivat taisteluissa kaatuneet. Tämä on korutonta ja synkkää tarinaa. Sisällissodasta uskalletaan yleisesti sentään puhua, mutta Euran kunnan pohjoisosassa tämä on vielä tabu. Nykypolven koululaisetkin elävät lähes tietämättöminä synkästä menneisyydestämme. Sota oli veljessotaa. Kun Euran Paneliassa elokuussa vietetään kyläpäiviä, yhdeksi ohjelmanumeroksi sopisi esitelmä murhenäytelmästä. Aiheeseen perehtyneitä luennoitsijoita ja tutkijoita riittää. Muussa tapauksessa kyläjuhlat kutistuvat arvottomaksi hömpäksi. Seurakunnan edustajan puheenvuoroa odotetaan erityisesti. Kiukainen on muutenkin ollut framilla. Ei kunta mihinkään ole kadonnut pelätystä kuntaliitoksesta huolimatta. Ilta-Sanomat uutisoi Ira Vihreälehden kirjoittamasta teoksesta Kunnes rauha heidät erotti (Atena Kustannus). Siinä kerrotaan Satanahka Oy:ssä tapahtuneista naispuolisten työntekijöiden ja neuvostosotavankien intiimistä kanssakäymisestä ja seksisuhteista samaan aikaan, kun omat miehet taistelivat rintamalla. Kymmenkuntaa karvarin työntekijää kuulusteltiin. Yksi nainen tuomittiin kuuden kuukauden vankeuteen. Naiset jahtasivat erityisesti yhtä komeaa luutnanttia. Monta asiaa olisi paikallishistoriassa vielä pöyhittävänä pohjamutia myöten. Miten lapualaisvuodet täällä näkyivät? Jatkosodan kotirintaman muistakin pimeistä aukoista pitää saada lopullinen selvyys. Kansanhuolto perustettiin talvisodan alla turvaamaan elintarvikehuoltoa. Ulkoisen vaaran aikana monet kuitenkin välttivät velvollisuuksiaan sen kun ehtivät. Musta pörssi eli parhainta kukoistuskauttaan. Hevosia, traktoreita ja vielä harvinaisia henkilöautoja vietiin piiloon viranomaisilta kovaa vauhtia. Lainrikkojien vastuuttomia tekoja vähäteltiin, niille naureskeltiin ja hiljaisesti hyväksyttiin. Siinä vaiheessa monen usko yhteisestä veneestä ja samaan suuntaan soutamisesta katosi kokonaan. Monella skeptikolla sitä ei ole koskaan edes ollut. "Koululaisetkin elävät lähes tietämättöminä synkästä menneisyydestämme."