Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Hartaus: Mitä sanoisit itsellesi, jos olisit taas pieni lapsi?

Pieni lapsi katsoo vanhempiaan ihaillen. Vaikka isä tai äiti olisi omissa ajatuksissaan tai huonollakin tuulella, lapsi katsoo tarkkaavaisena ja avoimesti syvälle silmiin. Usein lapsi saa myös vastaukseksi ihailevan katseen. Hymyyn vastataan hymyllä ja ollaan luottamuksen arvoisia. Pieni lapsi luottaa siihen, että aikuinen välittää ja suojelee. Kun katselee jo aikuiseksi kasvaneen ihmisen lapsuuskuvaa, joskus oikein heltyy ihmettelemään, että tuollainen hänkin on joskus ollut. Pieni ja viaton, kirkas katse, vahva usko ja luottamus elämään. Samoin voi käydä, kun katsoo omaa lapsuuskuvaansa. Tuossa minä olen vielä niin pienenä ja tietämättömänä kaikesta siitä, mitä elämässä voi eteen tulla. Mitä lapsen luottamukselle ja elämänuskolle tapahtui? Miksi nykyään tuntuu, että jokainen askel on raskas ja huolien painama ja tulevaisuudessa näkyy synkkiä pilviä? Onnellisiakin elämänvaiheita varjostavat jonkinlaiset huolet. Huomaa olevansa aikuinen, jonka ei enää tee mieli tehdä tutkimusretkiä, ihastella omia varpaitaan tai kertoa ylpeänä taidoistaan. Silmiin katsominen on vaikeaa. Äidin tai isän syliinkään ei enää pääse, eikä kukaan katso ihaillen. Jumala katsoo meitä kuin lapsia. Hän katsoo meitä rakastaen ja ihaillen ja varmaan miettii, että kylläpä minä hienon tyypin tein. Hän katsoo niin jokaista. Häntä, jota vanhemmat eivät rakastaneet, häntä, joka on aina onnistunut kaikessa, häntä, jonka elämä on luisunut alamäkeen, eikä uutta reittiä löydy. Jumala katsoo rakastaen häntä, jonka elämä on ihan tavallista ja onnellista ja häntä, jonka huolet painavat liikaa. Jumala huolehtii meistä kuin turvallinen aikuinen lapsesta. Hän puhaltaa, lohduttaa, kannustaa, nostaa pystyyn, laittaa eväitä matkalle. Hän kertoo sanassaan, että kaikki järjestyy, minä autan sinua ja minä rakastan sinua. Jumala kohtelee meitä niin kuin toivoisimme omaa sisäistä lasta kohdeltavan. Sen voimme tehdä myös itsellemme. Kokeillaan joskus kannustaa itseämme, kuten lasta. Hyvin menee, just noin, pystyt mihin vaan! Lähimmäisissämmekin voimme kohdata sisäisen lapsen ja muistaa, että jokainen tarvitsee kauniita sanoja ja hyväksyviä katseita.