Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Talvi- ja jatkosota muuttivat suojeluskunnan luonteen – Näin jaettiin lakkautetun järjestön omaisuus Kiukaisissa

LUKIJALTA Talvi- ja jatkosota muuttivat suojeluskunnan luonteen täysin. Siihen asti eri väestöryhmien välillä vallinnut juopa umpeutui. Tästä on esimerkkinä muun muassa se, että Satanahan työmiehet liittyivät suojeluskuntaan lähes poikkeuksetta 1940–1941. Suojeluskunnasta oli tullut koko kansan maanpuolustusjärjestö. Niinpä 1940 vuosikertomus kertoo, että yhteisiä juhlatilaisuuksia on järjestetty 24. kesäkuuta 1940 rintamamiehille omistettu lippujuhla ja 6. joulukuuta 1940 rintamamiesten, työväenyhdistyksen, lottien ja suojeluskunnan yhteinen juhla kirkossa sankarihautakäynteineen. Vuonna 1940 alkoi surujuhlien vietto, jota jatkui koko sotien ajan. 11. tammikuuta 1940 oli ensimmäinen sankarihautaus Kiukaisissa. Suojeluskunnalla oli vastuu sankarivainajien vastaanottamisesta, kuljetuksista ja hautauksista. Silmiinpistävästi pöytäkirjoja selaillessa huomio kiintyi siihen hätään, mitä sota toi tullessaan. Kokoukset vähenivät niin suojeluskunnalla kuin lotillakin, samoin asiat. Oli tullut käytännön toiminnan aika. Varojen hankinnassa suojeluskunnalle näyttelivät lotat huomattavaa osaa. Esikunnan pöytäkirja 5. joulukuuta 1923: ”Keskusteltiin Bergman konepistoolin hankinnasta Suojeluskunnalle. Koska Sk:n varat ovat pienenlaiset, päätettiin pyytää Kiukaisten Lotta-Svärd yhdistystä lahjoittamaan sellainen Suojeluskunnalle. Asiaa valittiin esittämään esikunnan jäsen K.J.M. Collan.” Ja jonkin ajan kuluttua todettiin pöytäkirjassa: Konepistooli ja 1000 patruunaa oli saatu. Eversti oli siis onnistunut tehtävässään. Esikunnan kokous 7. helmikuuta 1926: ”Päätettiin kääntyä Meijerin puoleen ja pyytää 3000 markan avustusta. Satakunnan Nahkateollisuus Oy:ltä päätettiin pyytää 5000 mk.” Vuosikertomus 1941: "Suojeluskunta on hankkinut 15 kpl Suomi-konepistooleja, joista luovutettiin rintamalle 11 kpl. Satakunnan Nahkateollisuus on maksanut niistä 10 kpl ja Ev. K.J.M. Collan 1:n. Myös rahalahjoituksia on saatu." Suojeluskunnan paikallispäällikköinä toimivat aikajärjestyksessä: maanviljelijä Yrjö Kalli, suojeluskuntaupseeri Arvi Kalli, vänrikki Eero Vesterberg, jääkärivääpeli Lauri Thorn, suojeluskuntaupseeri Kalle Ollonqvist, maanviljelijä Frans Simula. Esikunnan jäseninä toimivat: I.N. Koskinen (Kulju), Iisak Männistö, Väinö Järvenpää (vanhempi), Nikodemus Isotalo, Vihtori Mäkipere, Väinö Äärilä, K.E. Simula, K.O. Santavirta, Sulo Jäntti, Väinö Maijala, Lauri Martin (Martinkari), Väinö Tyni, Anto Päivärinne, Hannes Konstari, Ilmari Erkkilä, Väinö Sauramo, Yrjö Kalli, Arvi Kalli, Frans Simula, Hannes Ruohomaa, Lauri Ruohomaa, Lauri Jonsson (Laurila), O.V. Hurme, Tobias Kotiniemi, Pauli Ahlstedt (Vataja), Ilmari Uusitalo, I.H. Hakala, Eino Perttu, Toivo Mäkijaakkola, Väinö Katila, Armas Knuutila, Kalle Peltola, Arvo Kirkkala, Arvo Perttu, Arvo Vuori, Akseli Mattila, Aarne Hellemaa, Emil Perttinä, Reino Järvenpää, Veikko Lehto, Väinö Järvenpää (nuorempi) ja K.J.M. Collan. Tammikuun 21. päivänä 1931 päätettiin suojeluskunnalle perustaa poikaosasto. Poikaosastot toimivat vilkkaasti samantyyppisellä ohjelmalla kuin suojeluskunnatkin. Sotien aikana noin 17-vuotiaina heitä siirrettiin suojeluskunnan jäseniksi. Kiukaisten suojeluskunnan toiminta siirtyi 18. kesäkuuta 1941 Kiukaisten is-joukkojen toimintaan. Samalla is-joukoissa yhdistyi kunnan alueella olevien molempien suojeluskuntien toiminta sekä kunnassa toimiva palonsuojelutoiminta. Toimintaa yhdistämään määrättiin vss-päällikkö, jonka nimi muuttui is-päälliköksi, joka kuitenkin komentosuhteiltaan alistettiin paikallispäällikön alaiseksi. Näiden joukkojen tehtävä oli monipuolinen: desanttien ja karkulaisten jahtaaminen, vartiointi, palonsuojelu ja sammutustehtävät. Kenraaliluutnantti L. Malmberg antoi 17. syyskuuta 1941 käskyn sotilaspoikatoiminnasta, joka lähti Kiukaisissa käyntiin 1942 alussa. Sotilaspojilla oli oma johtajansa ja omat ryhmänjohtajat. Vuonna 1943 Kiukaisten sotilaspojissa oli 49 jäsentä. Eri kylien ryhmänjohtajina toimivat: Jukka Uusitalo, Paavo Mäntylä, Antti Mattila, Tapani Turro ja Tarmo Rauhamäki. Sotilaspojat tekivät monipuolista työtä, joka korvasi rintamalla olleiden miesten töitä. He tekivät työt pelloilla, hakkasivat halot ja kuljettivat ne metsistä pois, suorittivat vartiointia ja osallistuivat desanttien etsintään. Pidettiin myös harjoituksia ja kilpailuja. Suojeluskunta lakkautettiin 3. marraskuuta 1944, jolloin viimeinen esikunnan pöytäkirja on tehty paikallispäällikön luona. Läsnä olivat paikallispäällikkö Frans Simula, eversti K.J. M. Collan, ins.ltn A. Hellemaa, ylikers. A. Perttu, alikers. T. Mäkijaakkola ja vänr. A.A. Vuori. Ylimääräinen kokous 5. marraskuuta päätti asian lopullisesti. Omaisuus päätettiin jakaa lahjakirjoilla seuraavasti: "Urheilukenttä katsomoineen ym. rakennuksessa sijaitsevine huoneineen Kiukaisten kunnalle; hyppyrimäki, joka sijaitsee Mäki-Mikkolan maalla, Kiukaisten kunnalle, joka saa sen hävityttää jaettavaksi polttopuina vähävaraisille; Seurojentalo Oy:n osakkeet Kiukaisten Maataloustuottajat ry:lle; makuu- ja vaatevarusteet Kiukaisten Maatalousnaisille; Suojeluskunnan lippu ja ehtoollisvälineet Kiukaisten seurakunnalle; Kiukaisten, Harolan ja Myllymaan pienviljelijäyhdistyksille 3000 mk kullekin; Kiukaisten Diakonaattiyhdistykselle 5000 mk; Sankaripatsasrahastoon 10 000 mk; Loput omaisuudesta yht. 37 285 mk Kiukaisten Maataloustuottajille, joka saa myös torvet, rummut ja kaiken irtaimen kaluston." Suojeluskuntajärjestöillä ja niissä toimineilla henkilöillä oli ratkaiseva osuutensa isänmaamme itsenäisyyden ja vapauden säilyttämiseen.