Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Kiukaisten Suojeluskunta syntyi sata vuotta sitten

Suojeluskuntatoiminta lähti liikkeelle maassamme vuonna 1917 suurlakon aikana syntyneestä sekasortoisesta tilanteesta. Tällöin perustettiin Satakunnan järjestyskunta, jolle yhdistykselle vahvistettiin säännötkin. Alkuunpanijana tässä oli Satakunnan Maanviljelijäin yhdistys, myöhemmältä nimeltään Maataloustuottajain Satakunnan Liitto. Paikallisina puuhamiehinä täällä toimivat maanviljelijät Nestori Juusela Paneliasta ja Yrjö Kalli Kiukaisista. Tukenaan heillä oli läänin vt. kuvernööri K.J.M. Collan . Kiukaisten järjestyskunta syntyi heinä-elokuun vaiheessa 1917. Sen ensimmäiseksi päälliköksi valittiin maanviljelijä Yrjö Kalli. Tästä alkoi Kiukaisten Suojeluskunnan synty. Suurlakosta syntynyt tilanne kiristyi kiristymistään ja tammikuussa 1918 syttyi vapaussota. Kiukaisten kunnasta vapaussotaan osallistui 27 suojeluskuntalaista, joista yksi oli nainen ja 26 miestä jakautuen niin, että Kiukaisten Suojeluskunnasta oli 20 miestä ja Panelian Suojeluskunnasta yksi nainen ja kuusi miestä. Nämä sotilaat kuuluivat pääasiassa Porin Rykmenttiin kahden palvellessa Hämeen Rykmentissä. Vapaussodassa kaatui Kiukaisista yksi suojeluskuntalainen, Hannes Koivisto , jonka hauta on sankarihautaa vastapäätä käytävän toisella puolella ja tämä yksityinen hauta on muodostunut vapaussodan sankarihaudaksi vuotuisine muistamisineen. Kiukainen vapautui vihollisuuksista huhtikuun 17. päivänä 1918. Heti seuraavana päivänä eli 18. huhtikuuta Kiukaisten Suojeluskunta järjestäytyi virallisesti. Tuona päivänä Kiukaisten pappilassa pidetyssä kokouksessa suojeluskunnan esikuntaan valittiin puheenjohtajaksi J.V. Koskinen , sihteeriksi neiti Helmi Laurila ja jäseniksi maanviljelijät Iisakki Männistö , Väinö Järvenpää (vanhempi), Nikodemus Isotalo , Vihtori Mäkipere , Väinö Äärilä , K.E. Simula ja opettaja K.O. Santavirta . Tilaisuudessa ja heti seuraavana päivänä suojeluskuntaan liittyi 125 jäsentä. Aseita se sai muun muassa Porin Rykmentiltä. Tiiviisti pidettyjä harjoituksia johti Vöyrin sotakoululainen A. Alaranta Turusta. Pitkään ei toiminta kuitenkaan jatkunut entisessä muodossa. Niinpä 4. lokakuuta 1918 esikunta sai uuden kokoonpanon. Valittiin vaaleilla asetuksen mukainen esikunta, jossa asianomaisille vakansseille tuli omat johtajansa. Paikallispäälliköksi tuli Arvi Kalli . Edelleen lokakuussa 1918 Kiukaisten ja Panelian suojeluskunnat yhdistyivät yhdeksi Kiukaisten Suojeluskunnaksi. Kummallakin puolella oli oma komppaniansa ja varat päätettiin säilyttää erillään. Esikunnan kanslia oli Viinimaan talossa (entinen Länsi-Suomen Osakepankki, myöhemmin KOP:n talo) niin kauan kunnes Kiukaisten seurojentalo valmistui vuonna 1920. Toukokuun 11 päivänä 1919 pidetyssä Kiukaisten Sk:n kokouksessa todettiin, että Panelian puolen miehet olivat aloittaneet oman toimintansa aluepäällikkönsä johdolla. Tällöin tapahtui komppanioiden ero takaisin omiksi suojeluskunnikseen. Samaisen kokouksen 3. pykälässä päätettiin suorittaa erilaisia keräyksiä Aunuksen retkikuntaa varten. Suojeluskunnan juhlatoimikunta kokoontui 21. toukokuuta 1919 ja päätti järjestää kesäjuhlat Köylypolven koululla 22. kesäkuuta ja niiden yhteydessä juhlapäivälliset päiväjuhlassa. Päiväjuhla alkoi sen aikaisen ilmoittamisen tapaan kello 1 ip. monipuolisella ohjelmalla. Päivällistarjoilu järjestettiin kello 4–7 ip. Iltajuhla alkoi ½ 8 ip. Vaikka Lotta-Svärd-toiminta alkoi vasta myöhemmin (7.10.1921), niin lotat olivat kuitenkin jo nyt toiminnassa kiinteästi alusta alkaen mukana. Juhlan ravintolatoimikuntaan valittiin: Selma Kalli , Salli Knuutila , Tekla Tuumi , Suoma Maijala , Eine Pero , Elli Simula , Helmi Santavirta , Anni Katila , Elvi Valli , Aino Kreivilä , Hilma Järvenpää , Eino Järvistö , Yrjö Kalli, Aali Knuutila ja Viljo Suomala . Vieraita näille juhlille päätettiin kutsua Eurasta, Kokemäeltä, Harjavallasta, Nakkilasta, Eurajoelta ja Paneliasta. Lisäksi monia yksityisiä, muun muassa kuvanveistäjä Emil Cedercreutz siitä syystä, että hän oli suunnitellut Kiukaisten Suojeluskunnan lipun, joka juhlien yhteydessä luovutettiin suojeluskunnalle Kiukaisten naisten lahjoituksena. Lipun olivat ommelleet neiti Selma Kalli ja rouva Helmi Santavirta ja ainekset oli tilattu Käsityönystävistä. Suojeluskunta luovutti alkuperäisen lipun lakkautuksensa yhteydessä ensin seurakunnalle ja se sitten myöhemmin Satakunnan Museolle, jossa se edelleen on. Kilpailutoiminta sekä ampumaurheilussa että yleisurheilussa oli alusta alkaen vilkasta. Niiden pitämistä vaikeutti alkuaikoina ampumaradan ja urheilukentän puute. Esikunnan pöytäkirjasta 15. heinäkuuta 1919 käy ilmi, että päätettiin järjestää urheilukilpailut Harolan Pertulla. Kilpailuohjelmassa oli muun muassa 3-ottelu: 1) estejuoksu, 2) ampuminen 150 m:n matkalta polvelta 3 laukausta, 3) käsipomminheitto 25 m:n matkalta 2 m:n ympyrään, jossa on 10 rengasta, 3 heittoa. Lisäksi oli joukkueiden välinen viestijuoksu. Esikunnan kokouksen pöytäkirja 10. elokuuta 1922 kertoo, että urheilukenttä päätettiin ostaa suojeluskunnalle, maataloustuottajille ja nuorisoseuralle yhteisesti. Vuoden 1925 vuosikertomus kertoo urheilukentän tasoitetun ja lopullisesti se valmistui katsomoineen 1926–1927. Ampumaradan osalta kuulopuheiden mukaan on ensin ammuttu Laurilan metsässä Harolassa Järilän- ja Harjavallantien välisessä maastossa. Ampumaradan paikka vuokrattiin 1924 Kirkonkylästä (Konkorpi). Vuokrana oli alueen ojittaminen. Vuonna 1935 ampumarata rakennettiin sille paikalle, jossa se nykyään on Kiukaisten Metsästysseuran hallinnassa. Maja valmistui vuonna 1936. Virkistys- ja valistustoiminnalla oli oma tehtävänsä suojeluskunnan toiminnassa. Suojeluskunta juhli Kiukaisten kunnan vapautumispäivää 17. huhtikuuta 1918 sekä suojeluskunnan keskuudessa 16. toukokuuta viettämäänsä valtakunnan itsenäistymispäivää – Mannerheimin johtamaa Helsingin paraatipäivää. Kun 6. joulukuuta määrättiin itsenäisyyspäiväksi, ei sitä hyväksytty aluksi suojeluskunnan keskuudessa. Tästä kertoo esikunnan kokouksen 2. joulukuuta 1919 pöytäkirjan 2. pykälä: ”Päätettiin, ettei Suojeluskunta juhli Suomen itsenäisyyspäivää joulukuun 6:tta”. Vasta 1923 vuosikertomus kertoo: ”Joulukuun 6 päivänä oli itsenäisyyspäivän johdosta iltama, jossa esitettiin mm. Satakuntafilmi”. Muutaman ajan kuluttua joulukuun 6. päivä vakiintui suojeluskunnan keskuudessa itsenäisyyspäiväksi kirkossa käynteineen ja paraateineen. Valistus- ja virkistystoiminta jatkui samoissa puitteissa aina talvisotaan asti. Pöytäkirja 2. huhtikuuta 1939 kertoo: ”Otettiin vastaan tilatut torvet, hinta 16 850 mk, siihen sisältyy nuottikirjoja”. Soittokunta aloitti toiminnan, jonka sota keskeytti. Kirjoittaja on Kiukaisten Suojeluskunnan viimeisen paikallispäällikön Frans Simulan tyttären poika ja Vapaussodan Satakunnan Perinneyhdistyksen puheenjohtaja. "Kun 6. joulukuuta määrättiin itsenäisyyspäiväksi, ei sitä hyväksytty aluksi suojeluskunnan keskuudessa. Tästä kertoo esikunnan kokouksen 2. joulukuuta 1919 pöytäkirjan 2. pykälä: ”Päätettiin, ettei Suojeluskunta juhli Suomen itsenäisyyspäivää joulukuun 6:tta”.