Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Luokkakokouksessa muisteltua: Peipohjan mannekiinit tunnistettiin pusakoistaan ja kohteliaisuudestaan – Sähkömiesten pusakka oli musta keltaisin kuvioin

LUKIJALTA Keväinä 1966 ja 1967 valmistuivat silloisen Peipohjan Ammattikoulun sähköosaston instrumenttiasentajan opintosuunnalta 11 ja 14 nuorta ammattimiestä, jotka olivat aloittaneet koulun noin 16-vuotiaina ja käyneet sitä kolme vuotta. Nyt he päättivät kokoontua valmistumisen 50-vuotismuistopäivän kunniaksi. Nyt nämä jo noin 70-vuotiaat eläkeläiset tapasivat entisessä koulurakennuksessaan reippaasti kasvaneessa rakennuskompleksissa Sataedussa rehtori Anne Laineen kutsusta, nykyistä koulun menoa katsomassa. Mukaan päässeitä osanottajia oli 16. Myös silloinen työnopettaja teknikko Seppo Aalto pääsi mukaan. Rehtori Laine kertoi miten koulu on tänä aikana kasvanut silloisesta yhdestä toimipaikasta ja 340 oppilaan kuntainliiton koulusta 3 000 oppilaan ja yli 12 toimipaikan Satakunnan kattavaksi organisaatioksi. Monet asiat ovat muuttuneet tyystin toisenlaisiksi. Väinö Kinnusen rehtoriajan tiukan kurin ja paikallaolopakon sijaan olivat käyneet vapaammat tuulet, ja kurssimainen opetusohjelma. Sitten vuorossa oli tutustuminen nykyiseen vastaavaan osastoon. Instrumenttiasentajan opintolinjaa sellaisenaan ei enää pitkään aikaan ole ollut, kertoi kiertokäynnin aikana lehtori ja sähköosaston tiiminvetäjä Markku Kelkka . Nykyisellä osastolla suorittavat oppilaat sähkö- ja automaatiotekniikan peruskurssin, joka kattaa automaatioasentajan nykyiset ammattialan tarpeet. Ja kyllä tosiaan olivat konkarit vaikuttuneita. Tilat olivat laajat, eri luokkia nyt yhdistettyinä työtilojen kanssa useita, ja opetusvälineet viimeistä huutoa. Kun vuoden 1966 kurssilaiset muistivat että he rakennussarjasta rakensivat talon ensimmäisen oskilloskoopin, löytyi niitä museohyllystäkin jo tusina, uusista puhumattakaan. Erilaisia uusinta tekniikkaa edustavia säätö- ja mittalaitteita oli joka puolella. Tietokoneita oli oppilaspaikoilla jokaiselle, siis kymmeniä! Uutta osastolla olivat myös – tyttöjen WC:t! Illaksi osallistujat siirtyivät Hiittenharjun hotelliin muistelemaan vanhoja, ja vaihtamaan kokemuksia, jota Peipohjassakin jo hieman aloiteltiin esittäytymisen yhteydessä. Tämä oli todella tarpeen yli 50 vuoden jälkeen, niin paljon olivat nuorukaisten ulkonäöt muuttuneet. Kävi ilmi että lähes jokainen oli aluksi päässyt alansa tai sitä sivuavaan työhön, pääasiassa teollisuuteen Harjavallassa, Porissa, Eurassa ja Uudessakaupungissa. Koulu oli siis täyttänyt tehtävänsä. Vain yksi ilmoitti, ettei koskaan ole tehnyt instrumenttialan töitä. Kuitenkin suurimmalle osalle oli ennemmin tai myöhemmin käynyt selväksi ettei ilman jatko-opiskelua voi saavuttaa toivottua paikkaa yhteiskunnassa. Niinpä eläkkeelle siirtyessä oli ikämiesten elinkaarissa seitsemän teknikon, kolme insinöörin, yksi diplomi-insinöörin sekä yksi lääkärin tutkinto. Asuinpaikat olivat nyt ympäri Etelä-Suomea, yksi Saksassakin. Valitettavasti jouduttiin huomaamaan että joukosta puuttuivat myös ne viisi jo menehtynyttä. Hauskoja muistoja kertailtiin pitkään, yksi osanottaja esitti kronikan valokuvineen auditoriossa. Muistettiin muun muassa sitä, miten Väinö Kinnunen valvoi henkilökohtaisesti laskutikulla mitaten oppilaiden tukan mittaa, ja miten hänen tunneillaan harjoiteltiin kohteliasta ja hyvää käytöstä. Kokemäen ympäristössäkin tunnistettiin ammattikoululaiset ”Peipohjan mannekiinit”, ei vain kohteliaisuudestaan vaan myös puseroistaan, joissa oli hammasrattaan ympäröimä P:n muotoinen mikroruuvin kuva selässä. Pusakat olivat osastoittain eri värisiä. Sähkömiehet olivat ylpeitä mustasta pusakastaan keltaisin kuvioin. Ja etupuolella oli sähkön merkkinä salama! Tauno Jaakkolan terveysopin tunneilla saatiin myös nuorille miehille niin tuiki tärkeisiin asioihin perustiedot naisen ja miehen välillä. Viikoittaiset lenkkeilyt ja talvien 50 kilometrin laturetket muistettiin hyvin. Välillä saatiin toisen osallistujan soittamana nauttia hanurimusiikista. Muistettiin myös se, että kurssi 66 halutessaan osoittaa yhtenäistä luokkahenkeä kävi koko talven joka torstaiaamu Jaakkolan avustuksella ennen opetuksen alkua avantouinnilla Pitkäjärvessä, kunnes jäät sulivat. Tilaisuuden päätteeksi oli illalla mukana olleille puolisoillekin mieluisaa ohjelmaa: Hiittenharjulla oli naisten tanssit.