Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Sisällissota: Tyttärenpoika teki raskaan retken punaisen isoisänsä vaiheisiin

Tapio Nurmen kotona ei koskaan puhuttu sisällissodasta. Isä oli osallistunut nuorena suojeluskunnan toimintaan – ja Mannerheimin kuva oli kunniapaikalla hänen työpöydällään. Opiskeluaikana isä kuului myös Akateemiseen Karjala-Seuraan. Äiti puolestaan toimi sotien aikaan lottana kotirintamalla. Perheellä oli kuitenkin punainen salaisuus, josta vaiettiin. Tapio Nurmi kertoo olleensa jo kolmekymppinen, kun hänelle selvisi, että isoisä oli kuollut sisällissodan jälkiselvittelyissä. Kun tapahtumasta oli kulunut melkein sata vuotta, hän päätti selvittää asian perin pohjin. Lopputuloksena oli isoisän tarinan kertova artikkeli, josta Nurmi karsi kaiken kuvitellun. Vain todennetut asiat jäivät tekstiin, joka jaettiin sukulaisille. Porvoossa vuonna 1883 syntynyt suutarin poika Einar Broman joutui nuorena lähtemään kotoaan omille teilleen. Lähtiessään hän sai mukaansa komean hylkeennahkalaukun, jonka sisältönä oli tarinan mukaan vain risainen lakana. Bromanin vaiheistaan tiedetään, että hän sai Kauhavalta kisällin paikan ja valmistui sieltä myöhemmin leipuriksi. Hänen nimensä on myös Amerikan-laivan lähtöluettelossa, mutta muuta tietoa miehen Amerikan-matkasta ei ole. Tulevan vaimonsa, Tyyne Fribergin , Broman tapasi Jalasjärvellä. Vuonna 1909 pariskunta muutti Siikaisiin, jonne Broman rakensi komean hirsitalon. Hän perusti taloon leipomon ja sekatavarakaupan – ja raivasi itselleen peltoa. Nurmen tutkimuksissa ei selvinnyt, oliko Broman ansainnut talorahat Amerikassa vai mistä ne olivat tulleet. Perheeseen syntyi 1911–14 kolme tytärtä, joista nuorin kuoli vauvana. Keskimmäinen tytär oli Tapio Nurmen äiti, Tyyne Broman . Keskiluokkaistunut Einar Broman ei ollut unohtanut juuriaan. Vaikka hän erottui Siikaisissa hevosineen ja liikeyrityksineen, hän oli ajatusmaailmaltaan sosiaalidemokraatti. Tapio Nurmen äiti on kertonut, että Bromanin houkutteli punakaartiin tuntematon papin poika. Bromanin toimista sisällissodan aikana Tapio Nurmella ei ole muuta tietoa kuin se, että hän toimi punakaartissa aseettomana muonitusministerinä. Sisällissodan päätyttyä Broman jäi Siikaisiin. Toukokuun 6. päivänä 1918 hänet noudettiin kuulusteluihin Merikarvialle. Käskyn noutamisesta oli antanut suojeluskunnan päällikkö August Seppä . Broman lähti kuulusteluihin luottavaisin mielin, hän ei tiennyt, ettei koskaan palaisi. Myöhemmin selvisi, että Einar Broman oli teloitettu. Hänen vaimonsa etsi miehensä hautaa tuloksetta Merikarvian hautausmaalta seuraavina kesinä. Tapio Nurmen selvitystyön myötä isoisän viimeisistä vaiheista saatiin lisätietoa. Työväen arkistosta löytyi aikalaisen muistelu, jossa kerrotaan Bromanin teloituksesta. Suojeluskuntalaiset yrittivät saada tälle säkkiä päähän, mutta eivät onnistuneet, kun kuolemanpelko sai miehelle valtavat voimat. Broman haudattiin suolle joukkohautaan, josta ruumiiden jäännökset siirrettiin 1940-luvulla Merikarvian kirkkomaahan. Isoisän tarinan kirjoittaminen oli Tapio Nurmelle matka sisällissodan synkkään maailmaan. Hän myöntää kirjoittaneensa kertomuksen sydänverellään. –Isoisä tuli eläväksi hirveällä tavalla. Kipeintä oli lukea yksityiskohtia teloituksesta. Nurmi kertoo jääneensä ihmettelemään, kuinka Suomen kansa luokkasodan koettelemusten jälkeen saattoi eheytyä niin, että talvisotaan lähti yhtenäinen kansa.