Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Toden loimilangat saivat kuvitelmia kuteiden väriksi, syntyi kirja suvun äideistä

Kaikki alkoi sukututkimuksesta, josta Ritva Alho kiinnostui vuosituhannen vaihteessa. Äidinkielen opettajan työnsä ohella hän keräsi tiedon muruja vanhempiensa sukujen vaiheista. Matka historiaan alkoi. Sukututkimus paljasti myös luultua syvemmät kokemäkeläisjuuret. Paitsi että Ritva Alhon äiti Hilkka Oksanen asui Kokemäellä yli 30 vuotta, paljastui hänen äidinäidinäitinsä olleen kotoisin Kokemäenjoen rannalta, Keipilän kylästä. Anna Stina Heikkilän sopimusavioliitosta kertova tarina vie kirjassa Kokemäelle toukokuussa 1827. Hilkka Oksanen ei näistä sukujuuristaan tiennyt. Vuosien työ alkoi kerryttää materiaalia ja jossain vaiheessa Alholle heräsi ajatus, miten tuon materiaalin saisi helpoimmin hyödynnettyä tulevien sukupolvien tiedoksi. Sukutarina oli alkanut elää niin vahvana tutkimustyön myötä, että niistä punoutui Alhon mielessä jatkumo, tarina joka sopii kirjaksi. Eläkkeelle jäänti antoi aikaa ryhtyä työhön. –Melko nopeasti sukukirjan aiheeksi jäsentyi kertoa se suvun naisten kautta, Alho kertaa kirjan nimeksi muodostunutta Äitieni langat . Kirja jäsentyi ajatuksiksi ja teksteiksi, tarinoiksi. Kun sopiva paino löytyi, työ alkoi edetä nopeasti. Kustantajaa tai editoria Ritva Alho ei tarvinnut, hän kirjoitti ja taittoi kirjan painovalmiiksi kantta myöten kotikoneellaan. –Olihan se hieno saada kirja omiin käsiinsä, toisaalta olo oli haikea. Kukapa sitä lapsensa haluaisi luovuttaa, sellaiselta kirjan tekeminen tuntui. Voin sanoa, että olen tyytyväinen, siitä tuli hyvä. Kirja on Alhon esikoinen, ja sanojensa mukaan myös viimeinen. Ainakaan heti ei uutta monivuotista projektia uskalla aloittaa. Äitieni langat kuvaa hyvin teosta usealla tasolla. Viiden sukupolven äitien tarinoissa ollaan usein tekemisissä lankojen kanssa. Villoja kehrätään, karstataan, tehdään langoiksi, värjätään... Langoilla paikataan reikiä, merellinen läheisyys Luvialta tuo tarinaan myös verkonpaikkausta. –Lisäksi langoilla on symbolinen merkitys, elämänlankojen kudonta. Ne elämänlangat ovat tämän kirjan kudelmia. Ritva Alho on keittänyt tarinat kokoon tarkasti historiallisia yksityiskohtia noudattaen. Toden loimilankoina kirjassa ovat oikeat nimet, syntymä- ja kuolinajat sekä paikat. Osa tarinoiden tapahtumista perustuu muistitietoon, jota on täytynyt väritellä. –Niiltäkin osin kuin jouduin keksimään tarinoihin värejä, pyrin selvittämään mahdollisimman tarkkaan yksityiskohdat, näin olisi voinut hyvin käydä. Esimerkkinä Alho kertoo pohjalaisesta sukulaisäidistään, jonka mies lähti pian häiden jälkeen Amerikkaan, kuten Pohjanmaalta tuolloin usein lähdettiin. Alho oli löytänyt valokuvan, jossa naisella oli nenässä nähtävissä sairauden aiheuttamia jälkiä. Tarinassa nainen päätyy pohtimaan, onko ulkonäöllinen särö kenties vaikuttanut miehen lähtöpäätöksiin. Elämä on tarinoissa vahvasti läsnä. Myös kuolema. Vaikka elämä oli usein karua ja kuolema kohtasi nuorena, on Alho saanut tarinoihin lämpimän ajan hengen. Asiat otetaan sellaisena kuin ne ovat. Kuten naiset ovat aina tottuneet ottamaan. Ritva Alholle kirjan kirjoittaminen on ollut monivuotinen matka oman sukunsa historiaan, joka antoi myös uutta perspektiiviä maan tapahtumiin. Pystyäkseen eläytymään sukulaisnaistensa tarinoihin Alho kävi niin Tampereella kuin Helsingissä tutustumassa 1918 kansalaissodan tapahtumapaikkoihin. Myös museot ovat olleet tarpeen päästäkseen kosketuksiin 1800-luvulla eläneiden ajatuksiin. Tarinoiden lisäksi kirja on vankka historiateos, sillä sen kuvitus on autenttista, kuten kirjassa lainattu kirjeenvaihto. Kirjan loppuun on koottu sukupuut sekä pieni tutkielma suvun naisten eliniästä, lasten määrästä ja lapsikuolleisuudesta sekä kuolemaan johtaneista syistä. Ne kertovat yhteiskunnan nopeasta kehittymisestä.